Ulos porukasta: Ostrakismi nuorten vertaissuhteissa tapahtuvan epävirallisen sosiaalisen kontrollin muotona
Jumppanen, Julia (2025)
2025
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-04-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202504284275
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202504284275
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on ostrakismi, eli porukan ulkopuolelle sulkeminen. Tutkielmassa ostrakismia tarkastellaan nuorten vertaissuhteiden kontekstissa, yhtenä epävirallisen sosiaalisen kontrollin muotona. Ostrakismia lähestytään sosiaalisen kontrollin teorian, sekä ostrakismitutkimuksen kautta.
Tutkielman tehtävänä on selvittää, millaisena epävirallisen sosiaalisen kontrollin muotona ostrakismi ilmenee nuorten vertaissuhteissa. Tehtävään haetaan vastauksia kysymällä, millaisissa tilanteissa nuoret kohtaavat ostrakismia, millaisia syitä nuoret antavat ostrakismille ja millaisia keinoja nuoret käyttävät välttääkseen ostrakismin kohteeksi joutumisen. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen, sijoittuen nuorisotutkimuksen monitieteelliseen tutkimuskenttään, osaksi yhteiskuntatieteitä. Tutkimuksen aineisto on kerätty keväällä 2023 ryhmähaastattelun keinoin. Tutkimukseen osallistui 22 16–18 vuotiasta, pääkaupunkiseutulaisissa ammatillisissa oppilaitoksissa ja lukioissa opiskelevaa nuorta. Tutkimuksen aineisto on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla.
Tuloksien mukaan ostrakismi ilmenee nuorten vertaissuhteissa neljän eri epävirallisen sosiaalisen kontrollin ulottuvuudessa, jotka ovat: (1) kuulumisen ehtojen kontrolli, (2) hierarkiaa ylläpitävä kontrolli, (3) yhteisyyttä vahvistava kontrolli ja (4) itsekontrolli. Ulottuvuudet ilmentävät syitä ostrakismin kohteeksi joutumiselle sekä itsesäätelyn keinoja, joilla nuoret pyrkivät välttämään ostrakismin kohteeksi joutumisen.
Tutkielman tulokset osoittavat, kuinka ostrakismi sosiaalisen kontrollin muotona laajenee kaikkialle, missä nuoret viettävät aikaansa. Tulokset osoittavat myös, kuinka ostrakismilla on keskeinen rooli sosiaalisen järjestyksen tuottamisessa. Tuloksien mukaan nuorten vertaisryhmät ja -yhteisöt rakentavat sosiaalista järjestystään määrittelemällä erilaisia sääntöjä ja normeja. Näiden normien toteutumista kontrolloidaan sulkemalla ulkopuolelle.
Ostrakismi näyttäytyy nuorten vertaissuhteissa emotionaalisesti kuormittavana sekä arkipäiväisenä ilmiönä. Ostrakismia tarkastellaan usein haittojen näkökulmasta, mutta tutkielmani osoittaa, kuinka nuoret tavoittavat myös siihen liittyviä arkisia näkökulmia. Tämän laajemman ymmärryksen vuoksi nuoria olisi tärkeää kuulla, kun ostrakismin kaltaista monimutkaista sosiaalista ilmiötä pyritään yhteiskunnassa ratkaisemaan.
Tutkielman tehtävänä on selvittää, millaisena epävirallisen sosiaalisen kontrollin muotona ostrakismi ilmenee nuorten vertaissuhteissa. Tehtävään haetaan vastauksia kysymällä, millaisissa tilanteissa nuoret kohtaavat ostrakismia, millaisia syitä nuoret antavat ostrakismille ja millaisia keinoja nuoret käyttävät välttääkseen ostrakismin kohteeksi joutumisen. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen, sijoittuen nuorisotutkimuksen monitieteelliseen tutkimuskenttään, osaksi yhteiskuntatieteitä. Tutkimuksen aineisto on kerätty keväällä 2023 ryhmähaastattelun keinoin. Tutkimukseen osallistui 22 16–18 vuotiasta, pääkaupunkiseutulaisissa ammatillisissa oppilaitoksissa ja lukioissa opiskelevaa nuorta. Tutkimuksen aineisto on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla.
Tuloksien mukaan ostrakismi ilmenee nuorten vertaissuhteissa neljän eri epävirallisen sosiaalisen kontrollin ulottuvuudessa, jotka ovat: (1) kuulumisen ehtojen kontrolli, (2) hierarkiaa ylläpitävä kontrolli, (3) yhteisyyttä vahvistava kontrolli ja (4) itsekontrolli. Ulottuvuudet ilmentävät syitä ostrakismin kohteeksi joutumiselle sekä itsesäätelyn keinoja, joilla nuoret pyrkivät välttämään ostrakismin kohteeksi joutumisen.
Tutkielman tulokset osoittavat, kuinka ostrakismi sosiaalisen kontrollin muotona laajenee kaikkialle, missä nuoret viettävät aikaansa. Tulokset osoittavat myös, kuinka ostrakismilla on keskeinen rooli sosiaalisen järjestyksen tuottamisessa. Tuloksien mukaan nuorten vertaisryhmät ja -yhteisöt rakentavat sosiaalista järjestystään määrittelemällä erilaisia sääntöjä ja normeja. Näiden normien toteutumista kontrolloidaan sulkemalla ulkopuolelle.
Ostrakismi näyttäytyy nuorten vertaissuhteissa emotionaalisesti kuormittavana sekä arkipäiväisenä ilmiönä. Ostrakismia tarkastellaan usein haittojen näkökulmasta, mutta tutkielmani osoittaa, kuinka nuoret tavoittavat myös siihen liittyviä arkisia näkökulmia. Tämän laajemman ymmärryksen vuoksi nuoria olisi tärkeää kuulla, kun ostrakismin kaltaista monimutkaista sosiaalista ilmiötä pyritään yhteiskunnassa ratkaisemaan.