Nuorten itsetuhoisuuden ja lapsuudenajan haitallisten kokemusten (ACE) yhteys: Systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Abstract

Tämän tutkielman tavoitteena on kartoittaa nuorten itsetuhoisuuden sekä lapsuudenajan haitallisten kokemusten (ACE-kokemukset) yhteyttä. Nuorten ikäryhmä on Maailman terveysjärjestö WHO:n itsemurhien ehkäisyssä nimetty yhdeksi riskiryhmäksi. WHO:n mukaan itsetuhoisuuden riskissä olevien nuorten tunnistaminen ja taustatekijöiden selvittäminen ovat keinoja ehkäistä nuorten itsemurhia.

Nuorten itsetuhoisuus on hyvin yleistä. Itsetuhoisuus tarkoittaa itsetuhoisia ajatuksia, itsen vahingoittamista esimerkiksi viiltelyllä tai tarpeettomalla lääkitsemisellä, itsemurha-ajatuksia ja -suunnitelmia sekä itsemurhayritystä. Itsetuhoisuuden riskitekijöitä ovat geneettinen taipumus sekä erilaiset psykologiset, sosiaaliset, kulttuuriset sekä perheeseen liittyvät tekijät. Lisäksi itsetuhoisuuden riskitekijöitä ovat sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen sekä matala itsekontrolli. Nuorten mukaan itsetuhoisuudella pyritään helpottamaan omaa tunnekokemusta, haetaan huomiota toisilta sekä rangaistaan itseä. Kaikkein todennäköisin itsetuhoisuutta ennustava tekijä on aiempi itsetuhoisuus.

Felitti ja kumppanit (1998) ovat määritelleet ACE-kokemukset pääosin perhepiirissä koetuiksi tapahtumiksi. ACE-kokemuksia ovat esimerkiksi fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen kaltoinkohtelu sekä lapsuudenkodin monimuotoiset ongelmat, kiusaaminen sekä sijaishuollossa kasvaminen. ACE-kokemukset vaikuttavat fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen ja ne on yhdistetty vakaviin kroonisiin sairauksiin, kuten syöpiin. ACE-kokemusten vaikutuksia vähentävät resilienssi, positiiviset lapsuudenajan kokemukset (PCE-kokemukset) ja positiiviset selviytymiskeinot. ACE-kokemusten ja itsetuhoisuuden käsittelemiseksi lastensuojelun sosiaalityössä voidaan hyödyntää traumainformoitua työotetta. Traumainformoidun työotteen keskiössä on ymmärrys traumaattisten kokemusten vaikutuksesta tunneilmaisuun.

Tutkielma on systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jossa on koottu yhteen olemassa olevaa tutkimustietoa siitä, miten ACE-kokemuksia on hyödynnetty nuorten itsetuhoisuuden tutkimuksessa ja millaisia toimenpide-ehdotuksia tutkijat ovat esittäneet nuorten itsetuhoisuuden ehkäisemiseksi. Aineisto on hankittu systemaattisen hakuprosessin mukaisesti. Aineisto koostuu 25 vertaisarvioidusta artikkelista, joiden tutkimukset sijoittuvat 15 eri maahan. Aineisto on monitieteellinen, koska artikkelit ovat sosiaali- ja terveydenhuollon alan julkaisuista.

ACE-kokemuksia on hyödynnetty nuorten itsetuhoisuuden tutkimuksessa tutkimusten tärkeyden perusteluissa, teoreettisen taustoituksen osana sekä aineiston hankinnassa. ACE-kokemusten todetaan olevan itsetuhoisuutta lisääviä ja riskitekijöitä vahvistavia tekijöitä. Suojaavina tekijöinä aineistossa tunnistettiin PCE-kokemukset sekä selviytymiskeinot. Tutkijat esittivät itsetuhoisuuden vähentämiseksi ennaltaehkäiseviä toimia, interventioita jo itsetuhoisuudella oireileville nuorille sekä hoidollisempaa tukea. Koulut ovat tutkimusten mukaan avainasemassa itsetuhoisuuden ja ACE-kokemusten ehkäisemisessä ja tunnistamisessa. ACE-kokemusten ja itsetuhoisuuden yhteyttä selittää ACE-kokemusten vaikutus aivojen kehitykseen sekä epäsuotuisten selviytymiskeinojen kehittymiseen. Itsetuhoisuutta voidaan vähentää lisäämällä suojaavia tekijöitä nuorten arkeen. Lastensuojelun sosiaalityössä ylisukupolvisiin ACE-kokemusten työstämiseen voidaan hyödyntää kartoittavia ACE-kyselyitä. Jatkotutkimusta olisi hyvä tehdä itsetuhoisuuden ja ACE-kokemusten yhteydestä erityisesti naisilla sekä ACE-kokemusten ja traumainformoidun työotteen hyödyntämisestä perhesosiaalityössä ja lastensuojelussa.