Häpeä koulussa! : Häpeän osuus oppimistuloksissa ja oppimistilanteissa toimimisessa

Abstract

Häpeä on universaali tunne, joka on jokaiselle ihmiselle tuttu. Tunne liittyy vahvasti ihmisen omaan käsitykseen itsestään osaavana, pystyvänä ja sosiaalisesti hyväksyttävänä yksilönä. Häpeä on yksi kivuliaimmista tunteista ja liiakseen koettuna aiheuttaa monenlaisia mielenterveydellisiä ongelmia. Mielenterveysongelmat, joissa häpeä on usein osatekijänä, ovat tällä hetkellä Suomessa ennätyksellisen korkeita lasten ja nuorten keskuudessa. Kasvatuksen ja koulutuksen näkökulmasta huonosti voivat lapset ja nuoret myös pärjäävät heikommin koulussa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää häpeän yhteyttä erilaisissa oppimistilanteissa toimimiseen, sekä oppimistuloksiin. Lisäksi suoritetaan vertailua siitä, miten häpeää koetaan ylä- ja alakoulun välillä. Pohjimmaisena tarkoituksena on ymmärtää, miten häpeä vaikuttaa kouluarjessa ja mahdollisesti mitä asioita on huomioitava, jotta voimme opettajina ottaa tämän huomioon.

Tämä tutkimus on laadultaan monimenetelmällinen, mikä tarkoittaa, että määrällisen ja laadullisen analyysit ja menetelmät yhdistyvät toisiaan täydentäen. Aineisto on kerätty kolmesta Tampereen alueen peruskoulusta kyselylomakkeella, jossa mitattiin oppilaiden kokeman häpeän voimakkuutta ja yleisyyttä, sekä oppimistilanteissa toimimista ja oppimistuloksia. Analyyseissa hyödynnettiin lineaarista regressioanalyysia selittämään häpeän yhteyttä oppimistilanteissa toimimiselle ja oppimistuloksille, sekä riippumattomien otosten T-testiä ja laadullista sisällönanalyysia tuomaan ilmi eroja ylä- ja alakoulun välillä.

Tulokset osoittavat, että häpeällä ei ole suoraa yhteyttä oppimistilanteissa toimimiseen tai oppimistuloksiin. Suomalaisissa peruskouluissa häpeällä ei ole samanlaista jalansijaa kuin vielä muutama vuosikymmen sitten, eikä suuria eroja ylä- ja alakoulun välillä ole havaittavissa. Tuloksista paljastuu myös, että häpeällä on joissakin tilanteissa myös positiivista vaikutusta oppimiseen, vaikka usein sen katsotaan sisältävän varsin negatiivisen tunnelatauksen. Vaikka häpeällä ei olisikaan yhteyttä oppimistilanteissa toimimiseen tai oppimistuloksiin, sen roolia lasten ja nuorten hyvinvoinnille ei kuitenkaan voida sivuuttaa.