Sosioekonominen eriarvoisuus poliittisessa puheessa ja päätöksenteossa

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on kriittisen diskurssianalyysin keinoin tarkastella, millaisia merkityssysteemejä on löydettävissä kansanedustajien sekä ministerien puheenvuoroista heidän ottaessaan eduskunnan täysistunnossa kantaa Petteri Orpon hallituksen ensimmäiseen esitykseen valtion budjetista syksyllä 2023. Aineistona on kirjallinen pöytäkirja eduskunnan täysistunnosta, jossa Orpon hallituksen laatimaa esitystä valtion budjetista on käsitelty eduskunnassa ensimmäisen kerran. Pohjustan aihetta nostamalla esiin näkökulmia sosioekonomisesta eriarvoisuudesta terveyteen ja hyvinvointiin sekä työhön, köyhyyteen ja heikompiosaisuuteen liittyvän tutkimustiedon kautta, sekä avaamalla hyvinvointivaltion, sosiaalityön sekä sosioekonomisen eriarvoisuuden välisiä suhteita. Tutkielma pohjaa vahvasti sosiaalityön ajankohtaiseen kotimaiseen tutkimukseen sekä perustuu sosiaalityön arvoihin, etiikkaan ja ihmiskäsitykseen. Tieteelliseltä viitekehykseltään tutkielma pohjaa sosiaaliseen konstruktionismiin, mikä on yhdessä valitun aineiston kanssa johtanut diskurssianalyysin hyödyntämiseen tutkielman analyysimenetelmänä. Olen diskurssianalyysin keinoin analysoinut hallituksen sekä opposition edustajien sosioekonomiseen eriarvoisuuteen kietoutuvia puhetapoja ja muodostanut aineistostani kolme erillistä merkityssysteemi-kokonaisuutta käyttäen jaottelun tukena löyhästi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen määrittelyä, jonka mukaan sosioekonomisen asema koostuu hyvinvoinnin aineellisista voimavaroista sekä näiden voimavarojen edellytyksistä.

Analyysini mukaan ensimmäinen merkityssysteemi-kokonaisuus koostuu puhetavoista, jotka liittyvät hyvinvoinnin aineellisten voimavarojen jakautumiseen yhteiskunnassa sekä pohjimmiltaan käsittelevät hyvinvointivaltion tulevaisuutta ottaessaan kantaa yhteiskunnan vastuuseen ja julkisten palveluiden tilanteeseen. Hallituksen edustajien puheenvuoroissa hallituksen tekemät sosioekonomista eriarvoisuutta syventävät valinnat kuvautuvat välttämättöminä hyvinvointivaltion pelastamiseksi ja hallituksen esittämän logiikan mukaan heikentämällä hyvinvointivaltion rakenteita nyt, turvataan hyvinvointivaltion palvelut tulevaisuudessa. Opposition puheenvuoroissa taas kuvataan hallituksen ajamalla sosioekonomista eriarvoisuutta lisäävällä sekä eriarvoistavia yhteiskunnallisia rakenteita syventävällä politiikalla olevan kauaskantoisia sekä kalliita seurauksia niin yksilöille kuin suomalaiselle yhteiskunnalle.

Toisen kokonaisuuden olen muodostanut kiinnittämällä huomiota hyvinvoinnin aineellisten voimavarojen edellytyksiin, erityisesti aineistossa korostuviin työhön liittyviin puhetapoihin. Hallituksen työtä koskevien puhetapojen ytimessä on tulkintani mukaan ajatus siitä, että Suomessa jokaisella on yhtäläiset edellytykset sosioekonomiseen asemaan liittyvien hyvinvoinnin aineellisten voimavarojen, kuten tulojen ja omaisuuden hankkimiseen, jolloin ihmisen sosioekonomisen asema palautuu lopulta yksilön toimintaan ja valintoihin. Opposition työtä koskevissa puheenvuoroissa taas lähtökohtana on, että ihmiset haluavat tehdä töitä ja työelämään pääsylle tai kokoaikaisen työn tekemiselle voi olla erilaisia esteitä, joita hallituksen politiikka ei huomioi tai pyri ratkaisemaan, minkä vuoksi on epärealistista, että hallituksen toimet tulevat todella vähentämään työttömyyttä.

Kolmas, turvallisuutta ja yhtenäisyyttä koskevia puhetapoja sisältävä kokonaisuus analyysini perusteella kietoo kokonaisuudessaan yhteen aineiston sisältämiä sosioekonomiseen eriarvoisuuteen liittyviä merkityksiä. Hallituksen puheissa vain hallituksella on rohkeutta huolehtia Suomesta ja suomalaisista, hallituksen tekemien vaikeiden ratkaisujen kautta saavutetaan yhteistä hyvää tulevaisuudessa ja hallituksen suunnittelemat toimet lisäävät turvallisuutta sekä rakentavat luottamusta ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Opposition näkemysten mukaan taas hallituksen kaavailemat toimet kokonaisuudessaan syventävät eriarvoisuutta Suomessa monin eri tavoin, lisäävät yhteiskunnan polarisaatiota sekä aiheuttavat näköalattomuutta ja epätoivoa, mikä tulee johtamaan moninaisiin, yksilöille kohtuuttomiin ja yhteiskunnalle kalliisiin ongelmiin sekä vaikuttamaan kielteisesti turvallisuuteen Suomessa.

Analyysini pohjalta väitteeni on, että hallituksen ja opposition väliset näkemyserot siitä, miten hallituksen kaavailemat muutokset tulevat vaikuttamaan suomalaiseen yhteiskuntaan kietoutuvat lopulta perustavanlaatuisesti eroaviin käsityksiin sosioekonomisesta eriarvoisuudesta.