Näkökulmia sakraalirakennusten käyttötarkoitusten muutoksiin: Herttoniemen ja Munkkivuoren kirkot
Hyttinen, Sini (2025)
Hyttinen, Sini
2025
Arkkitehtuurin kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Architecture
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-05-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202504284200
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202504284200
Tiivistelmä
Tässä kandidaatintyössä käsitellään Suomen evankelisluterilaisen kirkon sakraalirakennuksia, niihin kohdistuvaa purku-uhkaa sekä niiden mahdollisuuksia uudelleenkäyttöön. Suomen evankelisluterilainen kirkko on muutospaineiden alla, joka johtuu pääasiassa jäsen-määrän laskemisesta. Jäsenmäärän laskusta on seurannut verotulojen ja rakennusten käyttöasteen väheneminen. Tämä on johtanut tilanteeseen, missä seurakunnat joutuvat luopumaan kirkollisesta rakennuskannastaan muun toimintansa turvaamiseksi.
Olen valinnut työtä varten kaksi erilaista, mutta työn kirjoitushetkellä ajankohtaista esi-merkkiä purku-uhan alla olevista sakraalirakennuksista, joiden kautta aihetta käsitellään. Esimerkkikohteet ovat Munkkivuoren ja Herttoniemen kirkot. Herttoniemen kirkko on Osmo Lapon suunnittelema vuonna 1958 valmistunut monitoimikirkkorakennus. Munkkivuoren kirkko on Olavi Kanteleen suunnittelema vuonna 1963 valmistunut kirkkorakennus, johon kuuluu erillinen seurakuntatalosiipi. Rakennukset ovat aikansa esimerkkejä lähiöiden modernista kirkkoarkkitehtuurista. Molemmat rakennukset sijaitsevat Helsingin seurakuntayhtymän alueella.
Työ on jaettu kolmeen käsittelyosuuteen. Työn ensimmäisessä luvussa käsitellään sakraalirakennusten vähenevää tarvetta, mikä tilanteeseen on johtanut ja miten Suomen evankelisluterilainen kirkko on lähestynyt ongelmaa. Työn toisessa luvussa käsitellään käyttötarkoituksen muutosta. Käyn myös läpi mitä käyttötarkoituksen muutoksen suunnittelu vaatii ja mitä erityispiirteitä käyttötarkoituksen muutoksiin sakraalirakennuksissa liittyy. Kolmannessa luvussa käsitellään työn esimerkkikohteita, Munkkivuoren kirkkoa ja Herttoniemen kirkkoa. Analysoin, millaiseen uuteen käyttötarkoitukseen juuri kyseiset rakennukset voisivat sopia.
Työn aikana selvisi, että purkaminen uhkaa pääasiassa seurakuntataloja ja seurakunta-keskustyyppisiä kirkkorakennuksia. Erityisesti purku-uhan alla ovat 1960–1970-luvuilla valmistuneet modernit sakraalirakennukset, jotka vaatisivat mittavia korjaustoimenpiteitä. Käyttötarkoituksen muutoksilla voitaisiin välttää näiden rakennusten purkaminen ja säilyttää kirkollista kulttuuriperintöämme.
Olen valinnut työtä varten kaksi erilaista, mutta työn kirjoitushetkellä ajankohtaista esi-merkkiä purku-uhan alla olevista sakraalirakennuksista, joiden kautta aihetta käsitellään. Esimerkkikohteet ovat Munkkivuoren ja Herttoniemen kirkot. Herttoniemen kirkko on Osmo Lapon suunnittelema vuonna 1958 valmistunut monitoimikirkkorakennus. Munkkivuoren kirkko on Olavi Kanteleen suunnittelema vuonna 1963 valmistunut kirkkorakennus, johon kuuluu erillinen seurakuntatalosiipi. Rakennukset ovat aikansa esimerkkejä lähiöiden modernista kirkkoarkkitehtuurista. Molemmat rakennukset sijaitsevat Helsingin seurakuntayhtymän alueella.
Työ on jaettu kolmeen käsittelyosuuteen. Työn ensimmäisessä luvussa käsitellään sakraalirakennusten vähenevää tarvetta, mikä tilanteeseen on johtanut ja miten Suomen evankelisluterilainen kirkko on lähestynyt ongelmaa. Työn toisessa luvussa käsitellään käyttötarkoituksen muutosta. Käyn myös läpi mitä käyttötarkoituksen muutoksen suunnittelu vaatii ja mitä erityispiirteitä käyttötarkoituksen muutoksiin sakraalirakennuksissa liittyy. Kolmannessa luvussa käsitellään työn esimerkkikohteita, Munkkivuoren kirkkoa ja Herttoniemen kirkkoa. Analysoin, millaiseen uuteen käyttötarkoitukseen juuri kyseiset rakennukset voisivat sopia.
Työn aikana selvisi, että purkaminen uhkaa pääasiassa seurakuntataloja ja seurakunta-keskustyyppisiä kirkkorakennuksia. Erityisesti purku-uhan alla ovat 1960–1970-luvuilla valmistuneet modernit sakraalirakennukset, jotka vaatisivat mittavia korjaustoimenpiteitä. Käyttötarkoituksen muutoksilla voitaisiin välttää näiden rakennusten purkaminen ja säilyttää kirkollista kulttuuriperintöämme.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [11983]
