Ageing in Place : Older Adults’ Views of Their Everyday (Im)mobilities

Abstract

Monet ikääntyvät yhteiskunnat, Suomi mukaan lukien, ovat omaksuneet paikoillaan vanhenemisen politiikkatavoitteen (ageing in place), jonka pyrkimyksenä on priorisoida omassa kodissa ikääntymistä. Monelle ikääntyneelle oma koti onkin paras ja toivottu paikka asua, mutta joillekin siitä voi liikkumisvaikeuksien myötä tulla eristäytyneisyyden ja yksinäisyyden paikka. Liikkumisrajoitteiden ja vammaisuuden esiintyvyys väestössä kasvaa korkeamman iän myötä, joten paikoillaan vanhenemisen politiikkatavoitteen rinnalle tarvitaan keinoja, joilla tuetaan liikkumisrajoitteisten ikääntyneiden osallisuutta ja mahdollisuuksia liikkua kodin ulkopuolella.

Väitöskirjassani pureudun tähän haasteeseen ja keskityn erityisesti jokapäiväiseen liikkumiseen kodin ulkopuolella, kuten palvelubussimatkoihin ja ruokaostoksiin. Sijoitan tutkimukseni sosiaalipolitiikan tutkimuksen traditioon, jossa politiikkaa tutkitaan ihmisten arjen näkökulmasta, ja esitän seuraavan tutkimuskysymyksen: <i>miten ikääntyneet organisoivat ja tulkitsevat arjen liikkumistaan ja liikkumattomuuttaan, kun he kokevat erinäisiä liikkumisvaikeuksia?</i> Väitöskirja tarjoaa tutkimuskysymykseen vastauksia kolmen vertaisarvioidun artikkelin pohjalta. Artikkeli I tarjoaa laajemman kuvan siitä, miten ikääntyneet järjestävät liikkumistaan ja itsenäistä asumistaan, kun he kokevat liikkumisvaikeuksia, kun taas toinen ja kolmas artikkeli keskittyvät spesifimpiin tapausesimerkkeihin. Artikkeli II tarkastelee sitä, miten ikääntyneet tekevät päivittäisiä palvelubussimatkojaan. Artikkeli III tutkii sitä, miten ikääntyneet järjestivät ruokaostoksensa ennen koronapandemiaa ja sen alussa, sekä sitä, miten ruokaostoksiin kytkeytyvät merkitykset muodostuivat muuttuvassa tilanteessa.

Väitöskirja pohjautuu kahteen laadulliseen haastatteluaineistoon, jotka on toteutettu Tampereen suurimmassa lähiössä, Hervannassa. Ensimmäinen aineisto sisältää seitsemän ryhmähaastattelua, joissa selvitettiin eläkeikäisten asukkaiden (n=28) kokemuksia elämästään lähiössä. Toinen aineisto koostuu yksilöhaastatteluista ja uusintahaastatteluista palvelubussin käyttäjien kanssa: syksyllä 2019 tein yhteisen palvelubussimatkan (go along- haastattelu) sekä perinteisen istumahaastattelun 12 palvelubussin käyttäjän kanssa tutkiakseni palvelubussin roolia heidän arjessaan. Koronapandemian puhjettua keväällä 2020 tein puhelinhaastattelut samojen osallistujien kanssa<SUP>2</SUP>. Puhelinhaastattelut keskittyivät siihen, miten osallistujien arki ja liikkuminen muuttuivat pandemian aikana.

Väitöskirja ammentaa teoreettisesti uuden liikkumisen paradigmasta (new mobilities paradigm) ja maantieteellisestä gerontologiasta. Uuden liikkumisen kirjallisuus tarjoaa uudenlaisia näkökulmia ikääntyneiden liikkumisen ymmärtämiseksi; liikkumista tarkastellaan laajemmassa kehyksessä, kuin vain toimintakykynä tai neutraalina siirtymänä paikasta toiseen. Maantieteellinen gerontologia taas tarjoaa teoreettisia näkökulmia tarkastella yksilöiden ja paikkojen välisiä suhteita aktiivisena ja vuorovaikutteisena prosessina. Näistä lähtökohdista käsin väitöskirja rakentaa ymmärrystä ikääntyneiden liikkumisesta alati muuttuvana prosessina, jossa yhtäältä paikat muovaavat yksilöiden liikkumismahdollisuuksia sekä niihin kytkeytyviä tulkintoja, ja toisaalta yksilöiden jokapäiväinen liikkuminen ja toiminta muovaavat paikkoja sekä fyysisesti että sosiaalisesti.

Väitöskirja tarjoaa kriittisiä näkökulmia paikoillaan vanhenemisen politiikkatavoitteeseen sekä ikäystävällisten ympäristöjen kehittämiseen liikkumisrajoitteisten ikääntyneiden arjen näkökulmasta. Tulokset tuovat esiin, että arkiset asiointimatkat, kuten ruokaostokset, voivat olla merkityksellisiä tapahtumia, jotka tarjoavat mahdollisuuksia ylläpitää mielekästä päivärytmiä, tavata muita ihmisiä, rakentaa sosiaalisia suhteita, ja nauttia ulkoilusta. Politiikkakontekstissa, jossa digipalvelut nähdään enenemissä määrin kustannustehokkaana ratkaisuna tukea omassa kodissa ikääntymistä, on tärkeää huomioida, että digipalvelut eivät kykene vastaamaan kaikkiin samoihin tarpeisiin kuin fyysiset asiointimatkat.

Lisäksi tulokset tarjoavat konkreettista tietoa ikäystävällisten kuljetuspalveluiden kehittämiseksi. Ensinnäkin kuljetuspalveluiden roolia paikoillaan vanhenemisen tukemisessa on tarpeen tarkastella kokonaisvaltaisesti. Usein kuljetuspalvelut nähdään kapeasti keinona päästä lähipalveluiden pariin, mutta niiden kehittämisessä tulisi huomioida niiden laajempi potentiaali tukea ihmisten hyvinvointia ja osallisuutta. Toisekseen saavutettavien kuljetuspalveluiden kehittäminen vaatii koko matkaketjun läpikäymistä hyvin yksityiskohtaisesti. Pienetkin yksityiskohdat voivat vaikuttaa palvelun käytettävyyteen. Kolmanneksi, jotta kuljetuspalvelut vastaisivat ikääntyvän väestön tarpeisiin, niiden kehittämisessä on huomioitava se, että ikääntyneet ovat erittäin heterogeeninen joukko erilaisen sosiaalisen taustan, elämäntyylin ja toimintakyvyn omaavia ihmisiä. Palveluiden suunnitteluun ja kehittämiseen onkin otettava mukaan laajasti erilaisissa tilanteissa eläviä ikääntyneitä.

_____________________________________________________________ <SUP>2</SUP><i>Paitsi yhden, joka päätti jättäytyä tutkimuksesta pois.</i>

Many countries, including Finland, have adopted an ageing-in-place policy goal as a response to population ageing. This policy goal involves prioritising ageing in one’s own home and community and postponing possible relocation to a long-term care facility. For many older adults, the existing home really is the best and preferred place to live, but for some, it can turn into a place of isolation due to mobility problems. As the prevalence of mobility problems and disability increases with older age, one of the key issues that needs to be addressed when pursuing the ageing-in-place policy goal is how to support older adults who have problems with moving around and engaging in activities outside the home.

This doctoral thesis provides an everyday life view of ‘ageing in place’ with mobility difficulties, and thus, it adheres to the tradition of studying social policy from the perspective of people’s daily lives. This thesis focuses especially on local everyday mobilities, including journeys and activities that take place outside the home. It provides a synthesis of three articles and poses the following research question: <i>how do older adults organise and interpret their everyday (im)mobilities when they face mobility difficulties</i>? While article I provides a broader everyday life view of how older adults organise their out-of-home mobility when they face mobility difficulties, the other two articles focus on the cases of a dial-a-ride bus and grocery shopping. More specifically, article II explores how older adults make their everyday dial-a-ride bus journeys to the local mall. Article III studies how the participants organised and reorganised their grocery shopping before and during the COVID-19 outbreak, and how the meanings of everyday (im)mobilities connected to grocery shopping were formed in this abruptly changing situation.

To study older adults’ everyday (im)mobilities, this thesis draws from two sets of qualitative interviews conducted with older adults living in a Finnish suburb. The first dataset includes seven focus group interviews that explored older residents’ (n=28) experiences living in the suburb in 2017. The second dataset involves qualitative repeat interviews conducted with dial-a-ride bus users. In autumn 2019, I conducted go-along and sit-down interviews with 12 bus users to explore how they used the dial-a-ride bus service and what kind of role it played in their daily lives. In spring 2020, I conducted telephone interviews with the same participants<SUP>1</SUP> to explore how their daily lives and mobilities had changed during the COVID-19 pandemic.

This thesis builds on emerging research at the intersection of mobilities research and geographical gerontology. While mobilities research makes it possible to expand ideas of mobility in later life, geographical gerontology provides fruitful theoretical perspectives for interpreting the relationships between ageing individuals and their places of ageing as an active and co-constitutive process. By building on these perspectives, the findings shed light on how the participants’ relationships with the suburb had changed over time and how these changes had created mobility difficulties necessitating many kinds of negotiations and adjustments. The resulting everyday (im)mobilities were both <i>place-bound</i> and <i>place-creating</i>: on the one hand, places shape older adults’ possibilities to be (im)mobile and their interpretations of changing mobility situations. On the other hand, older adults shape places both physically and socially through practices connected to their everyday (im)mobilities. Hence, this thesis contributes to understanding that older adults’ everyday (im)mobilities are central to how ageing individuals and their places of ageing co- constitute each other.

This thesis provides critical insight into the ageing-in-place policy goal and the development of age-friendly communities in terms of how to support older adults who face mobility problems while living in their own homes. The findings highlight the importance of out-of-home mobility for wellbeing and show that even seemingly mundane trips to run daily errands can constitute a meaningful experience and a social event. Thus, daily routine trips can be about much more than just the practical need to “get things done”: they can provide valued opportunities to socialise, enjoy the outdoors, maintain a meaningful daily rhythm, and exercise. In a context where home-delivery and digital services are increasingly seen as cost-effective solutions to support ageing in place, it is important to note that they are not equivalent to physical trips to visit services.

In addition, the findings provide concrete knowledge regarding how to develop age-friendly transport services. Here, three points are key: (i) It is necessary to consider the role of transport services more holistically in later life contexts. Rather than viewing transport services merely as a means of accessing necessary services, it is important to consider their wider potential to foster social participation and wellbeing. (ii) Creating supportive transport services requires scrutinising the entire travel chain in a very detailed manner. (iii) To develop transport solutions, it is crucial to engage older adults with diverse social backgrounds, abilities, and lifestyles to ensure that these solutions cater to the needs of a heterogeneous group of older people living in their own homes and communities.

_________________________________________________________________ <SUP>1</SUP><i>Except for one participant who decided to withdraw from the study.</i>