Kielikasvatus kunnallisena vastuuna: Vieraskielisten lasten suomen kielen kehityksen tukemisen ilmeneminen paikallisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan vieraskielisten lasten suomen kielen kehityksen tukemisen ilmenemistä paikallisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia tukikeinoja ja toimintatapoja paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat tarjoavat vieraskielisten lasten suomen kielen kehityksen tukemiseen. Tämän tutkielman aineistona on kymmenen paikallista varhaiskasvatussuunnitelmaa eri puolilta Suomea. Aineiston analyysissa on hyödynnetty aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan kielen kehitystä, vieraskielisyyttä, kielitietoisuutta sekä paikallisia varhaiskasvatussuunnitelmia.

Tulokset osoittavat, että paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat tarjoavat monipuolisia tukitoimia vieraskielisten lasten suomen kielen kehityksen tukemiseen. Tutkimuksen tuloksena muodostui neljä keskeistä yläkategoriaa: kielen oppimisen pedagogiset tukikeinot päivittäisessä toiminnassa, konkreettiset menetelmät, moniammatillinen yhteistyö sekä tukimateriaalien hyödyntäminen. Näiden tukitoimien myötä varhaiskasvatussuunnitelmat ohjaavat kielen kehityksen tukemista. Erityisesti päivittäisissä toiminnoissa käytetyt tukikeinot, kuten kuvatuen ja mallintamisen hyödyntäminen, osoittautuivat tärkeiksi tukikeinoiksi. Myös leikki, lukeminen ja moniammatillinen yhteistyö, kuten S2-opetus, nousivat tuloksissa useasti esiin.

Tutkimuksen perusteella kielen kehityksen tukeminen varhaiskasvatuksessa perustuu vahvasti pedagogisiin menetelmiin ja moniammatilliseen yhteistyöhön. Vaikka paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat tarjoavat monipuolisia keinoja kielen kehityksen tukemiseen, yksilöllisten tuentarpeiden huomioimisessa on edelleen kehitettävää. Koska lasten kielen kehitys etenee eri tahtiin ja heidän tarpeensa vaihtelevat, tuen on oltava joustavaa ja yksilöllisesti räätälöityä. Kielitietoinen pedagogiikka varmistaa, että kieli on läsnä kaikessa varhaiskasvatuksen toiminnassa ja että aikuiset tukevat kielen oppimista tietoisesti esimerkiksi mallintamalla kielenkäyttöä.