Reflektiosta ratkaisuun: Esihenkilöiden etäviestintätaitojen oppiminen muuttuvassa etätyöympäristössä

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan esihenkilöiden etäviestintätaitojen oppimista. Vaikka etäjohtamista, viestintäteknologioita ja etäviestinnän käytäntöjä on tutkittu ja aiheeseen liittyvä tutkimuskirjallisuus on lisääntynyt viime vuosina, etäviestinnässä tarvittavien taitojen sekä erityisesti niiden oppimiseen ja kehittämiseen liittyvä tutkimus on ollut vähäistä sekä erityisesti esihenkilöiden näkökulma on ollut aliedustettuna. Useimmissa nykyisissä etäjohtamista ja viestintää käsittelevissä tutkimuksissa on nojattu kvantitatiivisiin menetelmiin ja tietoa on kerätty organisaatioiden työntekijöiden tai opiskelijoiden näkökulmasta kiinnittäen vain vähän huomiota johtajien näkökulmaan. Kysymyksiin siitä, kuinka esihenkilöt oppivat ja kehittävät etäviestintätaitojaan sekä millaisia teoreettisia lähestymistapoja voidaan hyödyntää ilmiön ymmärtämiseksi, ei vielä ole vastattu. Tämä tutkimus pyrkii vastaamaan tähän tutkimusaukkoon tarkastelemalla esihenkilöiden etäviestintätaitojen oppimiseen liittyviä keskeisiä tekijöitä empiirisen tutkimuksen muodossa etäjohtamisen kontekstissa. Täten tämä tutkimus lisää ymmärrystä siitä, kuinka esihenkilöt voivat oppia etäviestintätaitojaan kompleksisessa digitaalisessa toimintaympäristössä. Tutkimustehtävää lähestytään kahden tutkimuskysymyksen kautta: Miten esihenkilöt oppivat etäviestintätaitoja ja miten he kuvaavat oppimisprosessin tapahtumista sekä miten esihenkilöt arvioivat etäviestintätaitojensa nykytilaa ja missä he kokevat olevan kehitysmahdollisuuksia.

Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisin menetelmin, sillä tarkoituksena oli ymmärtää etäviestintätaitojen oppimista ilmiönä. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla esihenkilöitä, jotka toimivat esihenkilö tai johto asemassa organisaatioissa, joissa tehdään laajasti etä- ja/tai hybridityötä ja siten työssä käytetään laajasti etäviestintää sekä johdetaan työntekijöitä etäältä etäviestinnän avulla. Haastateltavat edustivat myös eri sektoreiden organisaatioita niin julkisia että yksityisiä organisaatioita. Näin aineistosta muodostui tutkimukselle tarkoituksenmukainen eli saatiin monipuolinen kuva etäviestinnästä ilmiönä. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluina. Tutkimuksen aineisto analysoitiin kolmivaiheisen teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.

Tutkimustulokset osoittavat, että oppimisprosessiin liittyvissä tekijöissä korostuivat käytännön kokemus ja asioiden hoitaminen, suora ja epäsuora palaute, tietoisesti kehitetyt ja muilta opitut viestintätavat sekä ajan puutteen vaikutus kouluttautumiseen ja oppimiseen. Viimeistä edellä mainittua tekijää voidaan puolestaan pitää oppimisprosessia rajoittavana tekijänä. Puolestaan etäviestintätaitojen nykytilan arvioimiseen sekä yhä kehitysmahdollisuuksien tunnistamiseen liittyvissä tekijöissä korostuivat oman viestintätyylin tunnistaminen, teknologian haltuunotto, jatkuva oppiminen sekä erityisesti kasvaminen esihenkilöroolissa kokonaisvaltaisesti. Tutkimustulokset ilmentävätkin etäviestintätaitojen oppimisprosessin moniulotteisuutta, jossa korostuu sekä yksinkertaisempi ongelmienratkaisu että syvällisempi ajattelu- ja toimintamallien reflektoiminen. Samoin moniulotteisuuden voidaan nähdä heijastuvan myös etäviestintätaitojen nykytilan ja yhä kehitysmahdollisuuksien tunnistamisen yhteyteen.

Tutkimus osoittaa, etäviestintätaitojen oppimisprosessin moniulotteisuuden sekä oppimistuloksien eli etäviestintätaitojen nykytilan, että kehitysmahdollisuuksien keskeiset ulottuvuudet. Tutkimus tarjoaakin suuntaviivoja liittyen teknologian yhdenmukaistamaan johtamiskompetenssien kehittämiseen. Vaikka julkisella ja yksityisellä sektorilla on omat erityispiirteensä, etäviestintä näyttäytyy johtamiskompetenssina pitkälti yhdenmukaisena ilmiönä. Tutkimus tukee esihenkilöiden oman etäviestintäosaamisen oppimista sekä kehittämistä ja tarjoaa siten myös merkityksellistä tietoa, jota voidaan hyödyntää laajemmassa mittakaavassa esimerkiksi esihenkilötyön rakenteellisen kehittämisen tukena, johtamiskoulutuksissa ja valmennuksissa eri organisaatioissa sektorirajat ylittäen.