Kaiutin vai suodatin? : Suomalainen media, Katalonian itsenäisyysliike ja informaatiovaikuttaminen

Abstract

Informaatiovaikuttaminen ja disinformaatio ovat teemoina nousseet merkittävään asemaan, koska viime vuosien konflikteja on käyty yhä enemmän informaatiovälityksen avulla tai informaatiovälityksen rooli konflikteissa on muutoin kasvanut. Konfliktien osapuolet ja näiden tukijat pyrkivät tuomaan omia näkökantojaan esiin eri medioiden kautta. Tiivistettynä informaatiovaikuttaminen on haitallista, järjestelmällistä ja tahallista toimintaa, jonka tarkoitus on vaikuttaa kohteensa informaatio- ja mielipideympäristöön. Informaatiovaikuttamisessa käytetään keinona esimerkiksi harhaanjohtavien tietojen levittämistä (disinformaatiota). Informaatiovaikuttaminen ja disinformaatio ovat erityisen ongelmallisia läntisille, demokraattisille yhteiskunnille, jotka nojaavat legitiimiin ja avoimeen viestintään. Toisaalta juuri läntiset demokratiat ovat haavoittuvaisia informaatiovaikuttamisen edessä, koska informaatio ja teknologia (informaatiovälityksen keinona) ovat yhteiskunnissamme niin keskeisessä osassa. (Luku 1).

Tutkimuksen konteksti on poliittisessa ja oikeudellisessa kriisissä Espanjan keskushallituksen ja Katalonian aluehallituksen välillä – sekä katalonialaisten itsensä välillä – jossa Katalonian aluehallituksen johto ja Katalonian itsenäisyysliike ovat pyrkineet irrottamaan Katalonian autonomisen alueen Espanjasta. Tämä prosessi saavutti kulminaatiopisteensä vuoden 2017 Katalonian itsenäisyyskansanäänestyksessä. Katalaaninationalismin juuret ovat 1800-luvun lopussa, mutta varsinaisten itsenäisyyspyrkimysten alku voidaan ajoittaa 2000-luvulle. (Luku 2).

Luvussa 3 esitetään, että Katalonian itsenäisyysliike on harjoittanut ja harjoittaa informaatiovaikuttamista ja tutkimus ottaa tarkemmaksi kohteekseen tämän vaikuttamisen ja siihen kytkeytyvän viestinnän. Vaikka informaatiovaikuttaminen on lähtökohtaisesti tahallista, tutkimuksen puitteissa esitetään, että tahattomaksi informaatiovaikuttamiseksi voidaan tulkita se, jos jokin toimija (esimerkiksi median edustaja) toistaa tai edelleen levittää informaatiovaikuttamiseen kytkeytyvää viestintää.

Tutkimus kytkeytyy teoreettis-metodologisesti myös kriittisen diskurssianalyysin, argumentaation ja kehysanalyysin teorioihin ja keskusteluun tieteen arvovapauden mahdollisuuksista (luku 4). Tutkimuksen aineisto koostuu vuonna 2017 julkaistuista suomalaisten lehtien pääkirjoituksista ja Ylen julkaisemista analyysiteksteistä koskien Katalonian itsenäisyyspyrkimyksiä (luku 5).

Aineistoa analysoidaan ensin kehysanalyysiin kytkeytyvällä metodilla ja tämän jälkeen kriittiseen diskurssianalyysiin kytkeytyvällä ”faircloughilaisella” argumentaatioanalyysin metodilla. Kehysanalyysi toteutetaan niin, että ensin aineistosta etsitään avainsanoja, jotka on valittu ennen varsinaista analyysia. Tämän jälkeen niitä kohtia, joissa avainsana esiintyy, tarkastellaan kehystämisen mekanismien näkökulmasta. Argumentaatioanalyysiosuudessa aineistosta identifioidut käytännölliset (toimintaa ehdottavat) argumentit rekonstruoidaan taulukoita ja kuvioita apuna käyttäen ja tämän jälkeen niiden hyväksyttävyyttä arvioidaan normatiivisia kriteereitä vasten. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti sitä, ovatko Katalonian itsenäisyysliikkeen informaatiovaikuttamisen elementit (kehykset, argumentit, argumenttien osat) levinneet suomalaisen median käyttöön niin, että voitaisiin puhua edellä mainitusta tahattomasta informaatiovaikuttamisesta. Näin tarkastellaan myös suomalaisen median kykyä kriittisesti torjua tai suodattaa informaatiovaikuttamista ja tähän liittyvää viestintää. Tutkimuksen ensisijainen tutkimustehtävä onkin tarkastella, onko Katalonian itsenäisyysliikkeen informaatiovaikuttaminen mahdollisesti vaikuttanut Katalonian itsenäisyyspyrkimyksiä koskevaan suomalaiseen journalismiin.

Kehysanalyysin perusteella merkittävimmiksi aineistosta esiin nouseviksi kehystyksiksi voidaan lukea tapa kehystää Katalonian vuoden 2017 kansanäänestys vain mahdollisesti laittomaksi (niin, että äänestyksen laittomuus on epävarmaa tai kysymyksenalaista), tapa kehystää poliisin voimankäyttö kansanäänestyspäivänä väkivallaksi sekä tapa kehystää nyky-Espanja francolaisuuden kautta (niin, että francolainen perintö ikään kuin ohjaa tai hallitsee myös nykyisen Espanjan valtiorakennetta). Samoin aineistossa esiintyy kehystys ja kytkeytyvä analogia Suomen ja Katalonian välillä, jossa alueiden tai kansojen itsenäisyyspyrkimykset kehystetään (enemmän tai vähemmän itsestään selväksi) oikeudeksi. Edellä kuvatuissa kehystyksissä on samalla havaittavissa selviä yhteyksiä Katalonian itsenäisyysliikkeen omaan viestintään. Toisaalta aineistossa Katalonian itsenäisyyspyrkimyksiä ei käytännössä juurikaan kehystetä rauhanomaisuuden tai itsemääräämisoikeuden käsitteen kautta.

Argumentaatioanalyysin perusteella aineistosta identifioidut käytännölliset argumentit (yhteensä 6) voidaan jakaa kolmeen kategoriaan: Kolme argumenteista näyttää myötäilevän Katalonian itsenäisyysliikkeen viestintää. Näihin argumentteihin kytkeytyy edellä kuvattuja itsenäisyysliikkeen viestintää seuraavia kehystyksiä osana argumenttien olosuhteiden kuvausta. Kaksi analysoiduista argumenteista voidaan puolestaan tulkita neutraaleiksi tai tasapuolisiksi sekä yksi argumenteista selvästi kriittiseksi Katalonian itsenäisyysliikettä ja itsenäisyyspyrkimyksiä kohtaan. (Luku 6).

Viimeisessä luvussa (7) vedetään yhteen tutkimuksen keskeisiä havaintoja. Samalla analyysin tuloksia peilataan vasten muita suomalaista ja kansainvälistä mediaa käsitteleviä tutkimuksia. Tutkimukseni tulosten perusteella journalistisen itseymmärryksen ja legitimaation ja todellisten journalististen tekstien välillä on jännite. Jännite syntyy erityisesti siitä, että journalistit ymmärtävät työnsä osin tasapuolisuuden, kriittisyyden (suhteessa haasteltavien ja lähteiden näkemyksiin) sekä liberaalien, demokraattisten arvojen puolustamisen kautta. Kuitenkin tutkimukseni tulosten perusteella journalistiset tekstit ovat osin kritiikittömästi toistaneet informaatiovaikuttamiseen kytkeytyvää viestintää. Samalla kansainvälisessä vertailussa suomalainen Katalonian tilannetta koskeva journalismi saattaa vaikuttaa poikkeuksellisen myötämieliseltä suhteessa Katalonian itsenäisyyspyrkimyksiin. Luvussa 7 palataan myös siihen, mihin teoreettisiin keskusteluihin tutkimus on pyrkinyt antamaan panoksensa, mitkä asiat jäävät jatkotutkimusten varaan sekä annetaan joitain ohjeita, joiden avulla journalistisen median voi olla mahdollista parantaa kykyään informaatiovaikuttamisen torjumisessa.

Information influence activities (Finnish: <i>informaatiovaikuttaminen</i>) and disinformation have emerged as critical themes due to the increasing role of technology and communication in recent conflicts. Parties involved in these conflicts, along with their supporters, aim to promote their viewpoints through both traditional and social media. In essence, information influence activities are harmful, systematic, and deliberate activities intended to shape the public opinion of its target (country or countries). Dissemination of misleading information (disinformation) is one of the tools used in information influence activities. Information influence activities and disinformation are particularly problematic for Western democratic societies, which rely on legitimate and open communication. However, these societies are also especially vulnerable to information influence activities due to the openness and reliance on technology (as a means to distribute information) of these societies.

The context of the research is in the political and legal crisis between the Spanish central government and the Catalonian regional government – and between Catalans themselves – in which the leadership of autonomous community of Catalonia and the Catalan independence movement have sought to separate Catalonia from Spain. This process reached its culmination in the Catalan independence referendum in October 2017. The roots of Catalan nationalism date back to the late 19th century, but the actual independence movement can be traced to the 21st century (Chapter 2).

In chapter 3 it is argued that the Catalan independence movement has engaged in and continues to engage in information influence activities. It is also argued that while information influence activities are in principle intentional, unintentional information influence activities can occur when an actor (e.g. a journalist) repeats or further disseminates communication linked to information influence activities.

The research material consists of editorials published in Finnish newspapers and argumentative journalistic texts published by the Finnish public broadcaster Yle in 2017 regarding Catalonia's independence aspirations (Chapter 5).

Frame analysis is conducted by identifying occurrences of pre-selected keywords in the material and then examining further the segments containing these keywords from the perspective of framing mechanisms. In the argumentation analysis section, practical (action-oriented) arguments identified in the material are reconstructed according to models derived from the works of Fairclough and Fairclough. Then the acceptability of these arguments is assessed against normative criteria. The research is focused on whether the elements of communication (frames, arguments, components of arguments, premises) linked to the independence movement’s information influence activities have spread into Finnish media use in a way that the result could be characterized as unintentional information influence activities. Based on the analysis, the capacity of the Finnish media to critically filter or counter information influence activities and related communication can be evaluated. Therefore, primary research task of this study is to examine if the information influence activities of the Catalan independence movement may have affected Finnish journalism regarding Catalonia's independence aspirations.

Based on the frame analysis, the most prominent framing strategies identified in the material include framing Catalonia’s 2017 referendum as only potentially and possibly illegal (suggesting uncertainty about its illegality), framing the use of force by the Spanish Police and Civil Guard during the referendum as (excessive) violence, and framing contemporary Spain through the lens of Francoism – implying that Francoist legacies continue to influence or govern Spain's current state structure. Additionally, the material contains a framing attempt and a related analogy between Finland and Catalonia, where the independence aspirations of regions or “nations” are framed as a (more or less self-evident) right. The above-mentioned framing strategies have a clear connection to communication and discourse of the Catalan independence movement. On the other hand, in the research material, Catalonia’s independence aspirations are rarely framed through the concepts of peacefulness or self-determination.

Based on the argumentation analysis, the practical arguments identified in the material (six arguments in total) can be divided into three categories: Three of the arguments appear to align with the communication and discourse of the Catalan independence movement. These arguments incorporate the above-mentioned framing strategies which seem to follow the independence movement’s communication, as part of the contextual premises of the practical arguments. Two of the arguments analyzed can be interpreted as neutral or balanced, while one argument was clearly critical of the Catalan independence movement and its aspirations. (Chapter 6).

In the final chapter (7), the study’s key findings are summarized and reflected upon, also in relation to studies addressing Finnish and international media. The findings suggest a tension between journalistic self-understanding and legitimation, and the actual content of journalistic texts. This tension arises particularly because journalists perceive their work as partially defined by impartiality, criticality (toward interviewees’ and sources’ views), and the defense of liberal, democratic values. However, according to study’s findings, journalistic texts have, in part, uncritically reproduced communication linked to information influence activities. At the same time, in comparison to international peers, Finnish journalism may appear exceptionally sympathetic to Catalonia’s independence aspirations.

Chapter 7 also revisits the theoretical discussions to which the study aimed to contribute, identifies topics which will be left for further research, and provides recommendations to help the (Finnish) media improve its capacity to counter information influence activities and linked communication.