Välittämisen osoittaminen nuorten heteromiesten ystävyyssuhteissa

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin välittämisen osoittamista miesten välisissä ystävyyssuhteissa. Tarkasteluni kohteena olivat nuoret yliopistossa opiskelevat heteromiehet sekä heidän ystävyyssuhteensa toisten miesten kanssa. Tutkielmani paikantuu kriittisen miestutkimuksen kentälle, ja teoreettinen viitekehykseni rakentuu maskuliinisuuden teorioista sekä miesten ystävyyssuhteita käsittelevästä tutkimuskirjallisuudesta. Aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa heteromiesten välisiä ystävyyssuhteita on luonnehdittu paikoiksi, joissa välittämistä ei ole mahdollista avoimesti tai suoraan osoittaa. Välittäminen on mielletty feminiiniseksi ja välittämisen osoittaminen toista miestä kohtaan merkiksi homoseksuaalisuudesta. Uudemmissa tutkimuksissa miesten välisten läheisyyden muotojen on kuitenkin havaittu muuttuneen intiimimmiksi, mikä on herättänyt keskustelua maskuliinisuuksien muutoksesta.

Tutkielmani tavoitteena oli selvittää, minkälaisena ilmiönä välittämisen osoittaminen näyttäytyy suomalaismiesten ystävyyssuhteissa, sillä aikaisempi tutkimustieto aiheesta on vähäistä. Tutkimuskysymykseni olivat: 1) millä tavoin miehet puhuvat välittämisestä miesten välisissä ystävyyssuhteissa sekä 2) millä tavoin kulttuuriset käsitykset maskuliinisuudesta, mieheydestä ja heteroseksuaalisuudesta rajoittavat tapoja osoittaa välittämistä miesten välisissä ystävyyssuhteissa. Näihin kysymyksiin tuotin vastauksia itse keräämäni haastatteluaineiston avulla. Aineistoni koostui kahdeksasta teemahaastattelusta, jotka toteutin keväällä ja alkukesällä vuonna 2024. Analyysimenetelmänä käytin diskurssianalyysiä.

Haastatteluaineistoni osoittaa, että välittämisen osoittaminen miesten välisissä ystävyyssuhteissa on yhä jokseenkin säänneltyä ja rajattua, vaikkakin myös muutosta on havaittavissa. Välittämisen osoittamista tehtiin miehille sopivaksi pidättäytymällä feminiinisyyteen liittyvistä välittämisen merkityksistä ja muodoista. Miesten välinen kosketus välittämisen muotona näyttäytyi sallittuna vain tietyissä, erityisesti maskuliiniseksi mielletyissä konteksteissa, kuten urheilussa tai runsaan alkoholinkäytön yhteydessä, mikä viittasi myös tarpeeseen ylläpitää heteroseksuaalista identiteettiä. Toisaalta miesten puheessa myös kyseenalaistettiin ja haastettiin perinteiseen maskuliinisuuteen liittyviä normeja, jotka rajoittavat miesten välistä välittämisen osoittamista. Tämä tekee näkyväksi miehisten ideaalien muutoksen ”pehmeämpään” suuntaan, jota uudemmat maskuliinisuuden teoriat peräänkuuluttavat. Huomionarvoista haastamisen diskurssissa oli kuitenkin se, että siihen kietoutui usein erontekoa muihin miehiin. Omaa maskuliinisuutta muotoiltiin avoimemmaksi korostamalla omaa kykyä osoittaa välittämistä feminiiniseksi mielletyllä tavalla ja tuomalla esiin muiden miesten kyvyttömyyttä tehdä näin. Kyvystä avoimeen ja suoraan välittämiseen muodostui tällöin eronteon väline miesten keskuudessa. Tällaisella eronteolla saatetaan tulla vahvistaneeksi sosiaalisia eroja eri miesryhmien välillä, mikäli avoin välittämisen osoittaminen mielletään vain tietyille miehille, kuten nuorille tai korkeakoulutetuille, mahdollisena.

Tutkielmani valottaa maskuliinisuuksien muutoksen ristiriitaisuutta ja tuo näkyväksi sen, että välittämisen integroiminen maskuliinisuuteen ja miesten välisiin ystävyyssuhteisiin on yhä tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä. Jatkotutkimusta tarvitaan esimerkiksi eri ikäisistä tai eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvista miehistä, jotta maskuliinisuuksien muutosta pystytään tarkastelemaan laaja-alaisemmin. Erityisen tärkeää on myös selvittää niitä mekanismeja, joiden kautta ahtaiden maskuliinisuusnormien rikkominen mahdollistuu miehille.