”Tunne ettei kuunnella, välitetä ja elää kuin häkkilintu” : Nuorten osallisuus ja sen yhteys hatkaamiseen lastensuojelun sijaishuollossa
Kuusela, Milla (2025)
2025
Sosiaalityön maisteriohjelma - Master's Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-04-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202504233998
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202504233998
Tiivistelmä
Tämän määrällisen tutkielman tarkoituksena on selvittää sijaishuollossa asuvien ja asuneiden nuorten osallisuuden kokemuksia, syitä hatkaamisen taustalla sekä osallisuuden yhteyttä hatkaamiseen eli luvatta poistumiseen.
Osallisuutta on yleisesti tutkittu runsaasti, mutta osallisuutta sijaishuollossa eikä hatkaamista ole kuitenkaan tutkittu tarpeeksi. Tässä tutkielmassa osallisuutta tarkastellaan oman elämän osallisuuden, sosiaalisten suhteiden sekä vaikutusmahdollisuuksien kautta.
Tutkielman aineisto on saatu Pesäpuu ry:ltä, joka keräsi sen verkkokyselyllä vuonna 2022 Hatkassa -hankkeessa. Laajasta aineistosta käytettiin 15-29 -vuotiaiden sijaishuollossa asuvien ja asuneiden nuorten vastaukset. Aineistoa analysoitiin kuvailevien tunnuslukujen, ristiintaulukoinnin, Khiin neliö-testin, Fisher-Freeman-Haltonin tarkan testin sekä logistisen regressioanalyysin avulla. Määrällisten tulosten rinnalle nostetaan myös esimerkinomaisesti joitain nuorten kyselyyn kirjoittamia avovastauksia.
Keskeisimmät tutkimustulokset osoittavat nuorten kokevan keskimääräisesti jonkin verran osallisuutta. Osallisuuden kokemukset vaihtelevat, koska osa nuorista koki paljon osallisuutta ja osa vähän. Yleisimpiä hatkaamisen syitä olivat vapauden kaipuu, halu tavata ystäviä, halu saada päihteitä, ei halua asua laitoksessa, liian tiukat säännöt ja mieliala. Monesta avovastauksesta välittyi nuorten kokemus siitä, etteivät he tule kohdatuiksi ja kuulluiksi yksilöinä.
Vastanneista nuorista peräti 88 prosenttia ilmoitti hatkanneensa. Yllättävin tulos oli, ettei osallisuudella havaittu yhteyttä hatkaamiseen. Tulos saattaa viitata siihen, ettei osallisuus yksinään riitä suojaavaksi tekijäksi hatkaamista vastaan eikä toisaalta osallisuuden puute yksinään hatkaamista aiheuttavaksi tekijäksi. Lopullisen vakioidun regressiomallin mukaan sijoituksen kokonaispituuden ollessa 4-6 vuotta sekä lastensuojelulaitoksessa asumisen voidaan todeta ennustavan hatkaamista, mutta lisätutkimuksia laajemmalla aineistolla tarvitaan tuloksen vahvistamiseksi.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tulokset poikkeavat aiemmista tutkimusta, joissa osallisuudella on havaittu yhteys hatkaamiseen. Jatkotutkimuksia osallisuuden merkityksestä sekä hatkaamisen muista syistä ja riskitekijöistä on tärkeää toteuttaa, koska hatkaamisen estämisellä on vaikutuksia sekä yksilöön ja yhteisöön että koko yhteiskuntaan.
The purpose of this quantitative study is to examine the experiences of participation of youth living and having lived in foster care, the reasons behind running away, and the participation’s connection to running away.
Data was received from Pesäpuu ry, which collected it through an online survey in 2022 in the “Hatkassa” project. Data consists of responses of youth aged 15-29 who live or have lived in foster care. The data was analysed with descriptive statistics, cross-tabulation, Chi-square test, Fisher-Freeman-Halton exact test, and logistic regression analysis. The study also analyses data extracts from open-ended responses.
The main results demonstrate that on average youth experience some level of participation. Experiences vary, as some young people experience a lot of participation and some little. The most common reasons for running away were longing for freedom, desire to meet friends, desire to get drugs, not wanting to live in an institution, too strict rules and also state of mind.
88 percent of youth reported running away. The most surprising result demonstrates that no connection was found between participation and running away. According to the regression analysis, the length of placement of 4-6 years and living in a child welfare institution can be said to predict running away.
The results differ from previous research that have discovered a connection between participation and running away. Further research on the importance of participation and risk factors for running away is important. Preventing running away has effects for the individual, the community, and the society.
Osallisuutta on yleisesti tutkittu runsaasti, mutta osallisuutta sijaishuollossa eikä hatkaamista ole kuitenkaan tutkittu tarpeeksi. Tässä tutkielmassa osallisuutta tarkastellaan oman elämän osallisuuden, sosiaalisten suhteiden sekä vaikutusmahdollisuuksien kautta.
Tutkielman aineisto on saatu Pesäpuu ry:ltä, joka keräsi sen verkkokyselyllä vuonna 2022 Hatkassa -hankkeessa. Laajasta aineistosta käytettiin 15-29 -vuotiaiden sijaishuollossa asuvien ja asuneiden nuorten vastaukset. Aineistoa analysoitiin kuvailevien tunnuslukujen, ristiintaulukoinnin, Khiin neliö-testin, Fisher-Freeman-Haltonin tarkan testin sekä logistisen regressioanalyysin avulla. Määrällisten tulosten rinnalle nostetaan myös esimerkinomaisesti joitain nuorten kyselyyn kirjoittamia avovastauksia.
Keskeisimmät tutkimustulokset osoittavat nuorten kokevan keskimääräisesti jonkin verran osallisuutta. Osallisuuden kokemukset vaihtelevat, koska osa nuorista koki paljon osallisuutta ja osa vähän. Yleisimpiä hatkaamisen syitä olivat vapauden kaipuu, halu tavata ystäviä, halu saada päihteitä, ei halua asua laitoksessa, liian tiukat säännöt ja mieliala. Monesta avovastauksesta välittyi nuorten kokemus siitä, etteivät he tule kohdatuiksi ja kuulluiksi yksilöinä.
Vastanneista nuorista peräti 88 prosenttia ilmoitti hatkanneensa. Yllättävin tulos oli, ettei osallisuudella havaittu yhteyttä hatkaamiseen. Tulos saattaa viitata siihen, ettei osallisuus yksinään riitä suojaavaksi tekijäksi hatkaamista vastaan eikä toisaalta osallisuuden puute yksinään hatkaamista aiheuttavaksi tekijäksi. Lopullisen vakioidun regressiomallin mukaan sijoituksen kokonaispituuden ollessa 4-6 vuotta sekä lastensuojelulaitoksessa asumisen voidaan todeta ennustavan hatkaamista, mutta lisätutkimuksia laajemmalla aineistolla tarvitaan tuloksen vahvistamiseksi.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tulokset poikkeavat aiemmista tutkimusta, joissa osallisuudella on havaittu yhteys hatkaamiseen. Jatkotutkimuksia osallisuuden merkityksestä sekä hatkaamisen muista syistä ja riskitekijöistä on tärkeää toteuttaa, koska hatkaamisen estämisellä on vaikutuksia sekä yksilöön ja yhteisöön että koko yhteiskuntaan.
The purpose of this quantitative study is to examine the experiences of participation of youth living and having lived in foster care, the reasons behind running away, and the participation’s connection to running away.
Data was received from Pesäpuu ry, which collected it through an online survey in 2022 in the “Hatkassa” project. Data consists of responses of youth aged 15-29 who live or have lived in foster care. The data was analysed with descriptive statistics, cross-tabulation, Chi-square test, Fisher-Freeman-Halton exact test, and logistic regression analysis. The study also analyses data extracts from open-ended responses.
The main results demonstrate that on average youth experience some level of participation. Experiences vary, as some young people experience a lot of participation and some little. The most common reasons for running away were longing for freedom, desire to meet friends, desire to get drugs, not wanting to live in an institution, too strict rules and also state of mind.
88 percent of youth reported running away. The most surprising result demonstrates that no connection was found between participation and running away. According to the regression analysis, the length of placement of 4-6 years and living in a child welfare institution can be said to predict running away.
The results differ from previous research that have discovered a connection between participation and running away. Further research on the importance of participation and risk factors for running away is important. Preventing running away has effects for the individual, the community, and the society.