Euroopan unionin neuvoston pehmeän vallan legitimaatio koulutuksessa

Abstract

Tässä tutkielmassa olen tarkastellut Euroopan unionin neuvoston koulutuksesta vastaavan kokoonpanon (EU:n koulutusneuvoston) koulutuspoliittista ohjausta pehmeänä vallankäyttönä. Pehmeä valta tarkoittaa kykyä vaikuttaa toisen valtion toimintaan ’vetovoimaisuuden’ avulla ilman suoraa pakottamista tai velvoittamista. Tutkielmani keskeisenä tavoitteena oli selvittää, millaisten diskurssien kautta neuvoston virallisdokumentit ilmentävät pehmeää valtaa ja miten pehmeän vallankäytön legitimaatiota muodostetaan.

Tutkielman tutkimusaineistoksi muodostui EU:n koulutusneuvoston koulutusta koskevat virallisdokumentit vuosilta 2019–2023. Aineisto on kokonaisuudessaan vapaasti saatavilla Euroopan unionin neuvoston verkkosivuilta, osittain suomeksi käännettynä ja kokonaan aineiston alkuperäiskielellä englanniksi. Se koostuu kaiken kaikkiaan 21 virallisdokumentista sekä vuoden 2020 COVID-19 pandemia-ajan etäkokousmuistioista. Tutkielmani on toteutettu laadullisena tutkimuksena, jonka analyysimenetelmänä on käytetty kriittistä diskurssianalyysia.

Tutkielmani tulokset osoittavat, että EU-tason poliittinen ohjaus ulottuu monipuolisesti ja merkittävästi subsidiariteettiperiaatteen piiriin kuuluvalle politiikan alalle. Analyysini osoittaa, että EU:n koulutusneuvoston poliittinen ohjaus rakentui vuosien 2019–2023 aikana kolmen pääteeman: muuttuvien osaamistarpeiden, kestävän kehityksen sekä liikkuvuuden ja kansainvälistymisen ympärille. Teemojen sisällä muodostuvat diskurssit ilmentävät EU-tason pehmeää vallankäyttöä suhteessa kansalliseen päätöksentekoon. Van Leeuwenin (2008) legitimaatiomallia hyödyntämällä olen erotellut EU:n koulutusneuvoston hyödyntämiä legitimaatiostrategioita. Pehmeän vallankäytön legitimaatiota rakennetaan muun muassa taloudellisten kehityssuuntien (rationalisointi), institutionaalisten auktoriteettien (auktorisointi) sekä yhteisten arvojen ja moraalisten velvoitteiden varaan (moralisointi).

Tutkielmani osoittaa, että koulutus toimii laajemmassa EU-tason kuvassa strategisten tavoitteiden, kuten globaalin kilpailukyvyn ja kestävän kehityksen välineenä, ei koulutuksen ja sivistyksen itseisarvona. Näiltä osin tutkielmani vahvistaa aiempaa koulutuspoliittista tutkimusta. Tutkielmani tuo uutta ymmärrystä EU:n koulutusneuvostosta koulutuspoliittisen yhteistyön ”moottorina”, sen diskursiivisesti käyttämästä pehmeästä vallasta sekä diskurssien kautta rakentuvasta vallankäytön legitimaatiosta. Yksittäiselle kasvatustieteen ammattilaiselle, tutkielmani tarjoaa mahdollisuuden tarkastella kansallisen koulutuspolitiikan taustalla tapahtuvaa monipuolista koulutuspoliittista vaikuttamista.

In this thesis, I have examined the education policy guidance of the Council of the European Union’s Education Council as a soft power. Soft power refers to the ability to influence the actions of other states through ’attractiveness’ without direct coercion or obligation. The main objective of my thesis was to explore the discourses through which the Council’s official documents reflect soft power and how this use is legitimized.

The research material of the thesis consists of the official documents concerning education issued by the EU Education Council between 2019-2023. The material is freely available on the website of the Council of the European Union, partly translated into Finnish and entirely in the original language of the material, English. It includes a total of 21 official documents, as well as the remote meeting notes for the 2020 COVID-19 pandemic period. My thesis was conducted as a qualitative study using critical discourse analysis as the analytical method.

The results of my thesis shows that EU-level policy guidance extends in a diverse and significant way to the policy area covered by the subsidiarity principle. My analysis shows that the EU Education Council's policy guidance during 2019-2023 was built around three main themes: changing skills needs, sustainable development, and mobility and internationalization. The discourses that emerge within these themes reflect the soft power at EU level in relation to national policy making. By applying Van Leeuwen's (2008) model of legitimation, I have identified the legitimation strategies used by the EU Education Council. Soft power legitimation is built on, among other things, economic trends (rationalization), institutional authority (authorization) and shared values and moral obligations (moralization).

My thesis shows that, in the broader EU context, education functions as a tool for strategic objectives such as global competitiveness and sustainable development, rather than as an end in itself. In this respect, my thesis confirms previous research on education policy. My thesis provides new insights into the EU Education Council as a 'motor' of education policy cooperation, its discursive use of soft power and the legitimation of power through discourses. For the individual professionals in the field of education, my thesis offers an opportunity to examine the multifaceted educational influences that underlie national education policy.