Ammatillinen toimijuus myönteisen johtamisen tukena varhaiskasvatuksessa

Abstract

Tutkimuksemme tarkoituksena on tarkastella keskijohdon positiossa työskentelevien varhaiskasvatusyksiköiden johtajien kokemuksia johtaa alaistensa työhyvinvointia arjen erilaisissa tilanteissa. Tutkimuksemme on yhteiskunnallisesti merkityksellinen ja ajankohtainen, sillä varhaiskasvatusala on monen kaltaisten muutosten ympäröimänä. Työhyvinvoinnin johtaminen on noussut merkittävään arvoon tänä päivänä, eikä se rakennu työyhteisöissä itsestään, vaan siihen tarvitaan vahvaa henkilöstöjohtamista, jossa yhdistyvät asiantuntemus sekä ajantasaisen tiedon ymmärtäminen arjen moninaisissa tilanteissa. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat henkilöstöjohtamisen, työhyvinvoinnin ja ammatillisen toimijuuden määritelmät sekä työhyvinvoinnin rakentumista tarkastelleet aiemmat tutkimukset.

Laadullista tutkimustamme ohjaa fenomenologinen lähestymistapa. Tämän tutkimuksen aineisto on koottu kahdeksasta haastattelusta, joissa varhaiskasvatuksen johtajat tuottavat puhetta työhyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina Teams-yhteyden avulla tammi-helmikuussa 2025. Tutkimusaineisto analysoitiin käyttämällä hermeneuttis-fenomenologista aineiston analyysiä. Tutkimuksessamme koettiin ilmiön kannalta merkitykselliseksi nostaa esille kahdeksan luokkaa, joissa luodaan merkityksenantoja resilienssin tukemisen myönteisiin vaikutuksiin työyhteisössä sekä ammatillisen toimijuuden merkitystä työhyvinvointia edistävänä tekijänä.

Tutkimustulokset osoittavat, että ilmiön kannalta koetaan merkityksellisenä varhaiskasvatuksen arjessa eteen tulevien muutosten kuljettaminen ja resilienssikyvyn harjaannuttaminen. Nämä voidaan nähdä koko työyhteisössä työhyvinvointia sekä työntekijän toimintakykyä ylläpitävinä elementteinä. Johtajan muutosjohtamisen taidot nousivat tulososiossa esille erityisesti haastavien asioiden selkeässä ohjaamisessa. Puheissa korostui resilienssin olevan yksilön ominaisuus, joka on vaikuttamassa koko työyhteisön kykyyn toimia ja palautua ennakoimattomista, stressiä aiheuttavista tilanteista. Johtajat ilmensivät, ammatillisen toimijuuden vahvistamisen olevan hyvin merkityksellinen yksilön työhyvinvointia ylläpitävä elementti, jonka vaikutukset ulottuvat koko työyhteisöön. Ammatillisen toimijuuden myötä kasvavan ammatillisen identiteetin kuvattiin olevan yksilön työssäjaksamisen ja sisäisen motivaation kannalta olennainen henkilökohtainen resurssi.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että työhyvinvointi varhaiskasvatuksen kontekstissa on moninainen kokonaisuus, jossa yksilön vastuusta huolimatta on johtajalla merkittävä vaikutus. Johtajan tapa, kokemus ja ymmärrys johtaa työyhteisössä myönteisyyttä ovat myötävaikuttamassa yksilöiden työssä jaksamiseen ja siellä viihtymiseen.