”Aina tulee uusia suruja, mutta välillä pitää olla myös iloinen.” : Surun käsittely kotimaisessa lastenkirjallisuudessa
Lapinsalo, Marjuska (2025)
2025
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma, varhaiskasvatus - Master´s Programme in Educational Studies, Early Childhood Education
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-04-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202504223949
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202504223949
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten kotimaisessa lastenkirjallisuudessa kuvataan ja käsitellään surua. Aihe on ajankohtainen, sillä tunne- ja vuorovaikutustaitojen tukeminen on noussut yhä keskeisemmäksi osaksi varhaiskasvatuksen arkea. Lastenkirjallisuus nähdään yhtenä keinona näiden taitojen vahvistamisessa. Lastenkirjallisuus tarjoaa turvallisen tavan tunteiden käsittelyyn ja sanoittamiseen. Lapsen surun tutkiminen on tärkeää, koska se poikkeaa merkittävästi aikuisen surusta. Lapsi kokee ja ilmaisee surua eri tavoin kuin aikuinen, joten sen ilmenemismuodot voivat vaihdella suuresti.
Tutkielman tavoitteena on ymmärtämään, millaisia tapoja lastenkirjallisuus tarjoaa surun kuvaamiseen ja käsittelyyn. Aineistona on seitsemän vuosina 2020–2024 julkaistua teosta, joiden surun syyt vaihtelevat. Aineiston keruussa huomioitiin teosten soveltuvuus varhaiskasvatusikäisille lapsille. Analyysissä käytetään laadullista sisällönanalyysia, joissa tarkastellaan sekä tekstiä että kuvitusta.
Tulokset osoittavat, että surun ilmenemismuodot voidaan jakaa psykologisiin, sosiaalisiin ja fyysisiin reaktioihin, joista psykologiset reaktiot nousivat selkeimmin esiin. Itkeminen oli aineistossa tyypillisin surun reaktiotapa. Surun käsittelyn keinoina korostuivat tunneilmaisu ja emotionaalinen tuki, kun taas kirjallisuuden ja viihteen merkitys jäi vähäiseksi. Yksittäisistä surun käsittelyn keinoista halaaminen sai eniten mainintoja aineistossa. Kuvituksen visuaaliset elementit, kuten värit ja hahmojen ilmeet tukivat merkittävästi tekstin välittämää tunnelmaa. Lisäksi aineistossa oli myös havaittavissa kuvituksen ja tekstin välisiä ristiriitoja.
Tutkielma tarjoaa varhaiskasvatuksen ammattilaisille käytännön työkaluja lastenkirjallisuuden hyödyntämiseen lapsen surun tukemisessa. Se korostaa myös lastenkirjallisuuden roolia tunnetaitojen vahvistamisessa. Lisäksi voidaan pohtia, miten surua tullaan kuvaamaan tulevissa teoksissa, ja onko jotkin tietyt reaktiot ja käsittelytavat lisääntyneet.
Tutkielman tavoitteena on ymmärtämään, millaisia tapoja lastenkirjallisuus tarjoaa surun kuvaamiseen ja käsittelyyn. Aineistona on seitsemän vuosina 2020–2024 julkaistua teosta, joiden surun syyt vaihtelevat. Aineiston keruussa huomioitiin teosten soveltuvuus varhaiskasvatusikäisille lapsille. Analyysissä käytetään laadullista sisällönanalyysia, joissa tarkastellaan sekä tekstiä että kuvitusta.
Tulokset osoittavat, että surun ilmenemismuodot voidaan jakaa psykologisiin, sosiaalisiin ja fyysisiin reaktioihin, joista psykologiset reaktiot nousivat selkeimmin esiin. Itkeminen oli aineistossa tyypillisin surun reaktiotapa. Surun käsittelyn keinoina korostuivat tunneilmaisu ja emotionaalinen tuki, kun taas kirjallisuuden ja viihteen merkitys jäi vähäiseksi. Yksittäisistä surun käsittelyn keinoista halaaminen sai eniten mainintoja aineistossa. Kuvituksen visuaaliset elementit, kuten värit ja hahmojen ilmeet tukivat merkittävästi tekstin välittämää tunnelmaa. Lisäksi aineistossa oli myös havaittavissa kuvituksen ja tekstin välisiä ristiriitoja.
Tutkielma tarjoaa varhaiskasvatuksen ammattilaisille käytännön työkaluja lastenkirjallisuuden hyödyntämiseen lapsen surun tukemisessa. Se korostaa myös lastenkirjallisuuden roolia tunnetaitojen vahvistamisessa. Lisäksi voidaan pohtia, miten surua tullaan kuvaamaan tulevissa teoksissa, ja onko jotkin tietyt reaktiot ja käsittelytavat lisääntyneet.