Vuorovaikutusjohtaminen sosiaalityössä työhyvinvointiin vaikuttavana tekijänä

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on luoda käsitys kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla vuorovaikutusjohtamiseen liittyvistä tekijöistä ja niiden vaikutuksista sosiaalityöntekijän työhyvinvointiin ja työmotivaatioon. Tutkielma tarkastelee vuorovaikutusjohtamista ja sosiaalityöntekijän työhyvinvointia ja työmotivaatiota suomalaistutkimusten valossa. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu vuorovaikutusjohtamisen, työhyvinvoinnin ja työmotivaation ympärille. Vuorovaikutusjohtamista tarkastelen erityisesti LMX-teorian (Leader–Member Exchange Theory) ja Transformationaalisen johtamisen kautta. Tieteenfilosofiset lähtökohdat nojautuvat kriittiseen realismiin, sillä se tarjoaa filosofian todellisuudesta, tiedosta ja tietämisestä. Suuntaus painottaa myös teorioiden merkitystä ilmiöiden esiin tuomisessa ja selittämisessä.

Tutkielman aineisto koostuu 15 tutkimuksesta ja yhdestä puheenvuoroartikkelista, jotka analysoitiin teo-riaohjaavan sisällön analyysin keinoin. Analyysin avulla hahmottui useita alakategorioita, joista lopulta muodostui kolme yläkategoriaa: organisaatio vuorovaikutusjohtamisen lähtökohtana, vuorovaikutuksen tekijät ja vuorovaikutusjohtamisen vaikutukset työmotivaatioon.

Tutkielman tulokset osoittavat, että vuorovaikutusjohtamisella on sekä työhyvinvointia että työmotivaatiota lisääviä ja heikentäviä tekijöitä. Luottamus esihenkilöön ja organisaatioon koettiin työhyvinvointiin ja työmotivaatioon keskeisesti vaikuttavana tekijänä. Muutostilanteissa erityisesti sosiaalityöntyöntekijöiden tuen ja kuulluksi tulemisen tarve korostuu. Johtamisen etääntymisen ja esihenkilön kiireen nähtiin vaikuttavan vuorovaikutusjohtamissuhteen luomiseen ja sen laatuun. Tehokkaalla viestinnällä ja osallistumista tukevalla toiminnalla nähtiin olevan sosiaalityöntyöntekijän työhyvinvointia edistäviä vaikutuksia erityisesti organisaatioon liittyvissä muutosprosesseissa.

Tutkielma luo syvällistä ymmärrystä vuorovaikutusjohtamisen vaikutuksista sosiaalityöntekijän työhyvinvointiin ja työmotivaatioon. Se tarjoaa näkökulmia johtamiskäytäntöjen kehittämiseen sekä vuorovaikutusjohtamisen mahdollisuuksiin työhyvinvoinnin ja työmotivaation ylläpitämisessä sekä kehittämisessä.