Näkyville piilotetut : Lapset ja lapsen oikeudet aseellisissa konflikteissa suomalaisten rauhanturvaajien haastatteluissa

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten lapsen oikeudet tulevat määritellyksi ja kuinka niitä toteutetaan sotilaallisen kriisinhallinnan käytännöissä. Samalla tutkimuksessa tarkastellaan myös sitä, millaisille lapsuuskäsityksille ja toimijoiden itseymmärryksille omasta roolistaan lapsen oikeudet ja niiden toteuttaminen perustuvat. Tutkimukseni aineistona on vuosina 2020–2022 suomalaisilta, sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin osallistuneilta henkilöiltä kerätty laadullinen haastatteluaineisto (21).

Lasten yhteiskunnalliseen ja oikeudelliseen asemaan liittyvät muutokset tarkoittavat, että yhä uudet toimijat, myös ne, joilla lapset eivät ole institutionaalinen päätehtävä, joutuvat huomioimaan työssään lapset ja heidän oikeutensa. Lapset ja aseelliset konfliktit ovat olleet YK:n turvallisuusneuvoston asialistalla 1990-luvulta lähtien ja kansainvälinen keskustelu lasten huomioimisesta osana siviilien suojelua ja rauhanturvaamista on voimistunut. Tämä liittyy itse rauhanturvaamisessa tapahtuneisiin muutoksiin. Operaatioiden toimintaympäristö on muuttunut entistä kompleksisemmaksi ja tullut lähelle siviiliväestöä, eli myös lapsia ja lasten tavanomaisia arkiympäristöjä. Tämä tarkoittaa, että rauhanturvaajat yhä todennäköisemmin kohtaavat työssään lapsia ja heidän oikeuksiinsa liittyviä kysymyksiä.

Tutkimus on muodoltaan monografia. Tutkimuksen empiiristä osiota on pohjustettu teoreettisilla luvuilla, jotka kontekstoivat ja tuovat näkyviin tutkimuskysymykseen liittyviä ulottuvuuksia. Tutkimuksen ensimmäisessä teoreettisessa pääluvussa tarkastellaan lapsuutta, lapsen oikeuksia ja lapsen oikeuksia aseellisissa konflikteissa. Tutkimuksen toisessa teoreettisessa pääluvussa tarkastellaan sodankäynnin muutosta, rauhanturvaamista sekä lapsen asemaa aseellisissa konflikteissa. Lapsen asemaa aseellisissa konflikteissa jäsennetään erilaisten tutkimuskirjallisuudesta paikannettujen kehystysten, kuten suojelun ja osallisuuden, kautta. Aseellisten konfliktien vaikutuksia lapsiin tarkastellaan myös eri lapsiryhmien näkökohdista.

Tapa, jolla tutkimuksessa hahmotetaan tutkimuksen ontologisia ja epistemologisia lähtökohtia, on saanut vaikutteita kriittisestä realismista. Tutkimuksessa sosiaalista todellisuutta tarkastellaan sekä materiaalisena että sosiaalisena. Kohtaamiset lasten kanssa ja niistä tehdyt tulkinnat kantavat mukanaan erilaisia kerrostumia. Tutkimus-menetelmäksi on valittu temaattinen analyysi. Empiiriset, rauhanturvaajien haastatteluaineistoon perustuvat tulokset esitetään kahdessa pääluvussa. Ensimmäinen näistä on nimeltään Rauhanturvaajana lasten parissa. Luvussa käsitellään sitä, miten rauhanturvaajat määrittelevät itseään suhteessa lapsiin ja lapsia, joihin heidän tekemänsä työ kohdistuu, sekä kertovat lapsiin kohdistuvasta työstään. Toinen empiirinen pääluku käsittelee lapsen oikeuksia koskevaa puhetta. Lapsen oikeuksia koskevaa puhetta tarkastellaan sekä sanoitettujen oikeuksien että piiloisemman lapsen oikeuksia koskevan puheen kautta.

Tutkimuksessa lapsen oikeuksia aseellisissa konflikteissa tarkasteltiin arjessa realisoituvina käytäntöinä. Tämä tarkoittaa, että lapsen oikeudet saavat sisältönsä ja merkityksensä niissä konteksteissa, joissa niitä toteutetaan. Sitä, miten lapset ja lapsen oikeudet tulivat määritellyksi ja tarkastelluksi, määrittivät niin institutionaalinen konteksti ja sen reunaehdot, aikuisten ottamat positiot suhteessa lapsiin, kuin erilaiset lapsuuskäsitykset. Lapset tulivat huomioiduksi esimerkiksi erilaisten kehollista vuorovaikutusta koskevien ohjeistusten kautta. Samalla sekä lapsiin että heidän oikeuksiinsa liittyi erilaisia ristiriitaisia elementtejä. Esimerkiksi konkreettisen työn nähtiin kohdistuvan muualle, silti lapsia kohdattiin ja heidän kerrottiin olevan koko ajan läsnä. Yksi tutkimuksen keskeisistä havainnoista oli, että sekä lapset että heidän oikeutensa olivat sotilaallisessa kriisinhallinnassa kysymyksiä, jotka olivat eri tavoilla näkyville piilotettuja. Lapsen oikeuksia havaittiin usein tilanteissa, joihin liittyi vakavia lapsen oikeuksien rikkomuksia tai niitä yhdistettiin lapsiryhmiin, joiden oikeudet, kuten oikeus käydä koulua, eivät toteutuneet. Arkisen työn, kuten raportoinnin tai miinavalistuksen, yhdistäminen lapsen oikeuksiin oli vähemmän selkeää.

Yksi lapsen oikeuksia koskevan keskustelun erityispiirre on se, miten yhä uudet lapsiryhmät ja kysymykset tulevat näkyviksi. Aseellisia konflikteja kohdanneet lapset ovat yksi tällainen ryhmä. Lapsen oikeuksien huomiointi vaatii siis yhä tarkempaa räätälöintiä, erilaisten tekijöiden huomiointia ja osaamista. Tämä asettaa haasteita lapsen oikeuksiin perustuville tarkastelutavoille. Toimijoilta vaaditaan monenlaista tietoa ja taitoa, jotta aseellisia konflikteja kokeneiden lasten oikeudet tulevat realisoiduksi niissä käytännöissä ja tilanteissa, joissa tehdään lapsia koskevia päätöksiä. Tämän tueksi tarvitaan näkemystä siitä, mitä aseellisia konflikteja kohdanneiden lasten oikeuksien huomiointi ja sen pohjaksi tarvittava tieto tarkoittaa eri konteksteissa ja niissä institutionaalisissa käytännöissä, joissa lapsen oikeuksia toteutetaan. Näkemystä tarvitaan myös siitä, millaisiin käsityksiin lapsuudesta ja aseellisia konflikteja kohdanneiden lasten tilanteista lasten oikeuksia koskevat tulkinnat perustuvat.

The research examines how children's rights are defined and implemented in the practices of military crisis management. At the same time, the research also explores the conceptions of childhood and the actors’ self-understanding regarding their roles, on which children's rights and their implementation are based. The data for the study consist of qualitative interviews (21 in total) conducted between 2020 and 2022 with Finnish individuals who have participated in military crisis management operations.

Changes in the societal and legal status of children mean that an increasing number of actors—also those for whom children are not an institutional main task—must consider children and their rights in their work. Children and armed conflicts have been on the agenda of the UN Security Council since the 1990s, and international discussions about recognizing children as part of civilian protection and peacekeeping have intensified. This development is linked to changes in peacekeeping itself. The operating environment of these operations has become more complex and closer to civilian populations, including children and their typical everyday environments. This means that peacekeepers are increasingly likely to encounter children and questions related to their rights in their work.

The research is presented as a monograph. The empirical section of the study is framed with theoretical chapters that provide context and highlight dimensions related to the research questions. The first theoretical chapter examines childhood, children's rights, and children's rights in armed conflicts. The second theoretical chapter explores the changes in warfare, peacekeeping, and the status of children in armed conflicts. The status of children in armed conflicts is analyzed through frame-works identified in research literature, such as protection and participation. The effects of armed conflicts on children are also reviewed from the perspectives of different groups of children.

The research approach to the study's ontological and epistemological foundations is influenced by critical realism. Social reality is examined as both material and social. Encounters with children and interpretations made about them carry different layers. The chosen research method is thematic analysis. The empirical results, based on the interview data from peacekeepers, are presented in two main chapters. The first main chapter discusses how peacekeepers define themselves in relation to children, the children their work affects, and their accounts of working with children. The second empirical chapter addresses how children's rights are discussed in the data. It examines both explicitly stated rights and the more implicit ways in which children's rights are discussed.

In the study, children's rights in armed conflicts were examined as practices realized in everyday life. This means that children's rights take on their content and meaning in the contexts in which they are implemented. The ways children and their rights were defined and considered were shaped by institutional context and its constraints, the positions adults adopted in relation to children, and different conceptions of childhood. Children were addressed, for example, through various guidelines on bodily interaction. At the same time, various contradictory elements were associated with both children and their rights. For instance, while concrete work was perceived as being directed elsewhere, children were encountered and were reported as constantly present. One of the key findings was that both children and their rights in military crisis management were issues that were, in various ways, hidden in plain sight. Children's rights were often observed in situations involving serious violations of those rights or linked to groups of children whose rights, such as the right to education, were not realized. The connection between routine tasks, such as reporting or mine awareness campaigns, and children's rights was less apparent.

One distinctive feature of discussions about children's rights is how new groups of children and issues come to light. Children affected by armed conflicts represent one such group. Addressing children's rights requires increasingly tailored approaches, the consideration of diverse factors, and specialized expertise. This presents challenges for approaches based on children's rights. Actors need a wide range of knowledge and skills to ensure that the rights of children affected by armed conflicts are realized in the practices and situations where decisions affecting children are made. Supporting this effort requires understanding what addressing the rights of children affected by armed conflicts entails in different contexts and institutional practices where children's rights are implemented. Insight is also needed on which conceptions of childhood and understandings on the situations of children affected by armed conflicts the interpretations of children's rights are based.