”Hatkassa järjellä pelataan jonkin matkaa, mutta loppu onkin tuurista kiinni” : Sisällönanalyysi nuorten ja läheisten tarinoista sijaishuollosta luvatta poistumisesta

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, miten sijaishuollosta luvatta poistumisen eli hatkaamisen ilmiötä kuvataan nuorten ja heidän läheistensä kirjoittamissa tarinoissa. Tarkastelen erityisesti hatkaamisen syitä ja seurauksia sekä ilmiöön liittyviä haasteita lapsen oikeuksien ja osallisuuden näkökulmasta. Sijaishuollosta luvatta poistuminen koskettaa vuosittain useita satoja nuoria ja aiheuttaa monenlaisia haitallisia seurauksia niin nuorten, kuin heidän läheistensä elämässä. Hatkaaminen on moniuloitteinen yhteiskunnallinen ilmiö, mikä asettaa nuoret monella tavalla haavoittuviin olosuhteisiin. Vaikka hatkaamista on tarkasteltu viimevuosina jonkin verran sosiaalityön tutkimuskentällä, edelleen erityisesti läheisten näkökulmasta löytyy hyvin vähän aiempaa tutkimuksellista tietoa.

Tutkielman teoreettinen tausta rakentuu kahdesta luvusta. Ensimmäisessä luvussa määritän hatkaamisen taustaa kuvaamalla sijaishuollon toimintaa ja sosiaalityöntekijän tehtäväkuvaa, sijaishuollon lakisääteisiä tavoitteita sekä aiempaa sijaishuoltoa koskevaa tutkimusta. Lisäksi tarkastelen läheisverkoston merkitystä lapsen elämässä sekä hatkaamista aiemman tutkimuksen valossa erityisesti syiden ja seurausten näkökulmasta. Toisessa teoriaosuudessa käsittelen lasten oikeuksia, lapsen edun käsitettä ja osallisuutta sekä näiden yhteiskunnallista ulottuvuutta.

Tutkielmani on laadullinen tutkimus, jonka tutkimusmetodologisiin valintoja sekä tutkimuseettisiä kysymyksiä kuvaan luvussa 4. Tutkimusaineistoni koostuu Pesäpuu ry:n Hatkassa- hankkeessa (2022–2024) kerätystä tarina-aineistosta, joka sisältää nuorten ja läheisten omakohtaisia kokemuksia hatkaamisesta. Aineiston analyysimenetelmänä käytän sisällönanalyysiä ja olen lajitellut aineistosta valitsemani aineisto-otteet teemoittelun keinoin erilaisiin alalukuihin. Lisäksi olen hyödyntänyt narratiivista viitekehystä määrittääkseni tarinan ja kertomuksen käsitteitä sekä ohjaamaan narratiivisen aineiston tulkintaa.

Ensimmäisessä tulosluvussa tarkastelen ensin hatkaamista nuorten näkökulmasta kolmen ajallisesti jäsennellyn alaluvun kautta. Ensimmäiseksi kuvaan nuorten esittämiä syitä hatkaamiselle, joita ovat muun muassa vapauden kaipuu, halu viettää aikaa läheisten kanssa sekä tarve kokea nuoruuteen kuuluvaa itsenäisyyttä. Lisäksi hatkalle lähtöön voivat vaikuttaa vaikeat tunteet liittyen ihmissuhteisiin tai sijaishuoltopaikan toimintamalleihin. Toiseksi tarkastelen nuorten kokemuksia hatkaamisen aikana. Tarinoiden perusteella hatkareissut näyttäytyvät vaarallisina, sillä niihin liittyy esimerkiksi päihteiden käyttöä, haavoittavia ihmissuhteita, perustarpeiden täyttymättömyyttä ja mielenterveyden haasteita. Kolmanneksi kuvaan nuorten kokemuksia hatkalta palaamisesta ja heidän näkemyksiään sijaishuollosta. Monet nuoret kokevat paluun haastavaksi ja toivoisivat enemmän kokonaisvaltaista tukea. Tarinoissa sijaishuolto näyttäytyy rangaistuksiin keskittyvänä, vaikka osa nuorista kertoo myöhemmin ymmärtäneensä asetettujen rajojen tarkoituksen.

Toisessa tulosluvussa tarkastelen läheisten kertomuksia hatkaamisesta ja sen vaikutuksista heihin. Ensimmäiseksi analysoin hatkaamisen herättämiä tunteita ja toimintamalleja. Hatkaaminen aiheuttaa läheisissä lähes poikkeuksetta huolta ja pelkoa nuoren turvallisuudesta sekä epätoivoa tämän olinpaikan tietämättömyyden vuoksi. Läheiset kuvaavat myös konkreettisia keinoja, joilla he pyrkivät tavoittamaan hatkanneen nuoren. Näitä keinoja ovat esimerkiksi kaupungilla ajelu, nuoren tuttavapiirin kontaktoiminen ja sosiaalisen median hyödyntäminen. Toiseksi käsittelen läheisten näkemyksiä yhteistyöstä sijaishuollon kanssa. Monet läheiset kokevat tarvitsevansa enemmän tukea niin itselleen kuin hatkaaville nuorille sekä tiiviimpää yhteistyötä sijaishuollon kanssa. Osa kuitenkin kuvaa työntekijöiden empaattisuutta ja vilpitöntä auttamisen halua, mikä voi toimia kannattelevana tekijänä.

Johtopäätösluvussa kuvaan tutkielman tuloslukujen sisältöä sekä nuorten ja läheisten näkökulmien yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Lisäksi tuon esille nuorten ja heidän läheistensä kuvauksia sijaishuollosta erityisesti osallisuuden ja lasten oikeuksien näkökulmasta. Tutkielmassa näyttäytyy, miten hatkaaminen haastaa tasapainon nuorten turvallisuuden takaamisen ja itsemääräämisoikeuden välillä. Vaikka rajoitustoimenpiteillä pyritään suojelemaan nuoria, ne voivat myös lisätä nuorten halua paeta. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että hatkaamisen ennaltaehkäisy ja siihen liittyvien haasteiden ratkaiseminen vaatii kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Sijaishuollossa tulee yhä edelleen kehittää nuorten osallisuutta, yhteisöllisiä tukimuotoja sekä sensitiivistä kohtaamista, jotta nuoret voivat kokea itsensä arvostetuiksi ja ymmärretyiksi. Myös läheisten rooli tulisi ottaa huomioon nykyistä paremmin. Hatkaamiseen puuttuminen edellyttää toimivaa ja koordinoitua yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Jatkossa tarvitaan lisää tutkimusta esimerkiksi hatkaamiselta suojaavista ja sitä estävistä tekijöistä sekä ilmiön pitkän aikavälin vaikutuksista nuorten ja heidän läheistensä näkökulmasta.