Sosiaalityöntekijöiden voimavarat kasvatus- ja perheneuvonnassa
Luomaranta, Päivyt (2025)
2025
Sosiaalityön maisteriohjelma - Master's Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-04-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202504233969
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202504233969
Tiivistelmä
Tämä tutkimuksen tavoitteena on tarkastella kasvatus- ja perheneuvonnassa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden kokemuksia voimavaroihin liittyen. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, minkälaisia voimavaroja kasvatus- ja perheneuvonnan sosiaalityöntekijät kokevat, ja miten nämä voimavarat heijastuvat heidän työhyvinvointiinsa. Pro gradu -tutkielmani teoreettinen viitekehys keskittyy kasvatus- ja perheneuvonnan palveluun sekä työhyvinvoinnin käsitteistöön. Työhyvinvoinnin käsitteistön tarkastelussa painottuu erityisesti voimavarakeskeinen näkökulma.
Tutkimus on laadullinen ja sen tieteenfilosofinen viitekehys on fenomenologis-hermeneuttinen. Pro gradu- tutkielman aineisto koostuu seitsemästä yksilöllisestä kasvatus- ja perheneuvonnan sosiaalityöntekijän teemahaastattelusta. Haastattelut toteutettiin joulukuussa 2024 sekä tammikuussa 2025. Analyysimenetelmäksi valitsin aineistolähtöisen sisällönanalyysin. Teemoittelun pohjalta tuloksiksi muodostui neljä erilaista teemaa liittyen kasvatus- ja perheneuvonnan sosiaalityöntekijöiden kokemuksiin voimavaroista.
Ensimmäinen teema käsittelee voimavaroja, jotka koskevat yhteisöllisyyttä. Tämä teema sisältää kokemuksia työyhteisöstä, ilmapiiristä, yhteisistä tavoista sekä yhteydenpidosta ja työkavereilta saatavasta tuesta. Toinen teema koostuu voimavaroista liittyen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Nämä voimavarat liittyvät aikaisempaan työ- ja elämänkokemukseen, koulutukseen, vuorovaikutukseen ja reflektiokykyyn, omaan luonteeseen sekä taitoihin ja työn ulkopuoliseen elämään. Kolmas teema sisältää kasvatus- ja perheneuvonnan työn luonteeseen liittyviä voimavaroja, jotka keskittyvät kokemuksiin työpari- ja asiakastyöstä. Neljäs teema koostuu työssä jaksamisen tukeen liittyvistä voimavaroista. Tämä teema liittyy esihenkilöitä, työnohjausta, omaa työhuonetta sekä työhyvinvointia virkistäviä käytäntöjä koskeviin kokemuksiin voimavaroista.
Tutkimuksen tulosten pohjalta muodostui useita johtopäätöksiä. Joidenkin voimavarojen merkitys korostui tutkimuksessa selkeästi enemmän. Yhteisöllisyyden teema näyttäytyi merkittävänä voimavarana. Tuloksissa oli selkeästi havaittavissa voimavaroja, jotka liittyivät nimenomaan kasvatus- ja perheneuvonnan sosiaalityöntekijän työhön. Kuitenkin valtaosa voimavaroihin liittyvistä tuloksista oli sellaisia, joiden voisi ajatella olevan tärkeitä voimavaroja myös muissa palveluissa työskenteleville sosiaalityöntekijöille. Jatkossa olisi tärkeää tutkia sosiaalityöntekijöiden kokemuksia voimavaroihin liittyen myös muissa palveluissa.
Tutkimus on laadullinen ja sen tieteenfilosofinen viitekehys on fenomenologis-hermeneuttinen. Pro gradu- tutkielman aineisto koostuu seitsemästä yksilöllisestä kasvatus- ja perheneuvonnan sosiaalityöntekijän teemahaastattelusta. Haastattelut toteutettiin joulukuussa 2024 sekä tammikuussa 2025. Analyysimenetelmäksi valitsin aineistolähtöisen sisällönanalyysin. Teemoittelun pohjalta tuloksiksi muodostui neljä erilaista teemaa liittyen kasvatus- ja perheneuvonnan sosiaalityöntekijöiden kokemuksiin voimavaroista.
Ensimmäinen teema käsittelee voimavaroja, jotka koskevat yhteisöllisyyttä. Tämä teema sisältää kokemuksia työyhteisöstä, ilmapiiristä, yhteisistä tavoista sekä yhteydenpidosta ja työkavereilta saatavasta tuesta. Toinen teema koostuu voimavaroista liittyen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Nämä voimavarat liittyvät aikaisempaan työ- ja elämänkokemukseen, koulutukseen, vuorovaikutukseen ja reflektiokykyyn, omaan luonteeseen sekä taitoihin ja työn ulkopuoliseen elämään. Kolmas teema sisältää kasvatus- ja perheneuvonnan työn luonteeseen liittyviä voimavaroja, jotka keskittyvät kokemuksiin työpari- ja asiakastyöstä. Neljäs teema koostuu työssä jaksamisen tukeen liittyvistä voimavaroista. Tämä teema liittyy esihenkilöitä, työnohjausta, omaa työhuonetta sekä työhyvinvointia virkistäviä käytäntöjä koskeviin kokemuksiin voimavaroista.
Tutkimuksen tulosten pohjalta muodostui useita johtopäätöksiä. Joidenkin voimavarojen merkitys korostui tutkimuksessa selkeästi enemmän. Yhteisöllisyyden teema näyttäytyi merkittävänä voimavarana. Tuloksissa oli selkeästi havaittavissa voimavaroja, jotka liittyivät nimenomaan kasvatus- ja perheneuvonnan sosiaalityöntekijän työhön. Kuitenkin valtaosa voimavaroihin liittyvistä tuloksista oli sellaisia, joiden voisi ajatella olevan tärkeitä voimavaroja myös muissa palveluissa työskenteleville sosiaalityöntekijöille. Jatkossa olisi tärkeää tutkia sosiaalityöntekijöiden kokemuksia voimavaroihin liittyen myös muissa palveluissa.