Z-sukupolven kokemuksia työelämäodotuksiin liittyvistä merkitysneuvotteluista työyhteisöissä

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia kokemuksia z-sukupolven edustajilla on heidän työelämäodotuksiinsa liittyvistä merkitysneuvotteluista työyhteisöissä. Z-sukupolven työelämäodotukset ovat herättäneet kiinnostusta aiemmassa tutkimuksessa, mutta vaikuttaisi siltä, että ajankohtaista tietoa nimenomaan Suomen kontekstissa on vähäisesti. Viime vuodet ovat olleet täynnä yhteiskunnallisesti ja globaalisti merkittäviä tapahtumia, kuten koronapandemia, joten ajankohtainen tieto on tarpeen. Tutkimusta, joka tarjoaisi tietoa z-sukupolven kokemuksista työelämän vuorovaikutuksesta – erityisesti vuorovaikutuksesta, joka käsittelee heidän omia työelämäodotuksiaan – ei ole tiettävästi tehty. Tutkielma lisää ymmärrystä ennalta tuntemattomasta aiheesta.

Tutkielman aineisto kerättiin teemahaastatteluilla, joihin osallistui kymmenen 21–26-vuotiasta henkilöä. Kolme haastateltavista kertoi olevansa miehiä ja seitsemän naisia. Heillä oli kokemusta vähintään yhdestä työsuhteesta. Työsuhteen tai yhteenlaskettujen työsuhteiden kesto vastasi vähintään yhden vuoden kokoaikaista työtä tai kahden vuoden osa-aikaista työtä. Kyseessä on kvalitatiivinen tutkimus ja aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti sisällönanalyysin keinoin (ks. Tuomi & Sarajärvi, 2018) hyödyntäen pelkistämistä, ryhmittelyä ja abstrahointia (Miles & Huberman, 1994, 10–12).

Tutkimusongelmaa lähestyttiin kolmesta eri näkökulmasta: 1) millaisia työelämäodotuksia z-sukupolvella on, 2) millaisia merkitysneuvotteluja näistä käytiin työyhteisöissä ja 3) mitkä tekijät liitettiin onnistuneisiin ja epäonnistuneisiin merkitysneuvotteluihin. Z-sukupolvella oli odotuksia työelämää, omaa työtä, johtamista ja työelämän vuorovaikutusta kohtaan. Työelämäodotuksista keskusteltiin työyhteisöissä niin työtä tehdessä kuin työnteon ohessakin. Aiheina olivat työtehtäviin, tulevaisuuteen, työsuhteeseen sekä kehittymiseen liittyvät odotukset. Näiden lisäksi keskusteltiin myös toteutumattomista odotuksista. Onnistuneissa keskusteluissa ilmeni yhteisiä merkityksiä, saavutettiin tavoitteita sekä toinen osapuoli suhtautui vastaanottavaisesti. Epäonnistuneissa keskusteluissa tilanne oli päinvastoin: keskusteluissa oli havaittavissa eriäviä merkityksiä, tavoitteiden saavuttamattomuutta ja toisen osapuolen vastaanottamattomuutta.

Tutkielmani osoittaa, että työyhteisöissä keskustellaan työelämäodotuksista. Useampi z-sukupolven edustajista kertoi onnistuneista keskusteluista kuin epäonnistuneista keskusteluista, mutta kehitettävääkin on. Vuorovaikutuksen laatuun ja tarkoituksenmukaisuuteen tulisi kiinnittää huomiota. Erinäiset rakenteet tukevat työelämäodotuksista keskustelemista; yhteisöissä tulisi olla tilaa spontaaneille keskusteluille, mutta vuorovaikutusta tulisi myös organisoida. Kiinnittämällä huomiota z-sukupolven työelämäodotuksiin, kuten työelämän merkityksellisyyteen, vuorovaikutuksessa voidaan kirkasta käsitystä odotusten toteutumisesta työyhteisöissä.