Voimavarat ja vaatimukset varhaiskasvatuksen keskijohdossa : Varhaiskasvatusyksiköiden johtajien kokemuksia työhyvinvointia kuormittavista ja tukevista tekijöistä johtamistyössä

Abstract

Henkilöstöpula ja jatkuvat keskeytykset ovat viime vuosina muodostuneet varhaiskasvatusyksiköiden johtajien työssä kuormitustekijöiksi. Työn vaatimukset koskettavat keskijohdon tehtävässä toimivia johtajia, jotka tasapainottelevat hallinnollisten tehtävien ja henkilöstöjohtamisen välillä. Työ vaatii kykyä sietää painetta, tehdä päätöksiä nopeasti ja ylläpitää laadukasta pedagogiikkaa yksikössä. Johtajien rooliin kuuluu vastuu niin henkilöstöstä, arjen sujuvuudesta kuin varhaiskasvatuksen laadusta. Kuormituksen vastapainoksi työssä jaksamiseen vaikuttavat työn myönteiset voimavarat, jotka lisäävät merkityksellisyyttä ja motivaatiota. Kokonaisvaltaisen työhyvinvoinnin tukeminen edellyttää kuitenkin selkeitä rakenteita ja riittäviä voimavaroja jokapäiväisessä työssä.

Tämä tutkimus tarkastelee johtajien kokemuksia työhyvinvoinnista ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Tutkimus pohjautuu kahteen teoreettiseen malliin. Bakkerin ja Demeroutin (2001) työn vaatimusten ja voimavarojen malli (Job Demands-Resources Model, JD-R) auttaa hahmottamaan työn vaatimus- ja voimavaratekijöitä, kun taas Hobfollin (1989) voimavarojen säilyttämisen teoria (Conversation of Resources Theory, COR) täydentää tarkastelua korostamalla yksikön pyrkimystä säilyttää voimavarojaan. Resilienssi liittyy molempiin näkökulmiin, joka kuvaa yksilön sietokykyä ja toimintaa kuormittavissa tilanteissa.

Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla kahdeksalta varhaiskasvatusyksikön johtajalta ja analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Tulosten mukaan työyhteisön tuki, jaettu johtajuus ja mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön koettiin keskeisiksi voimavaroiksi. Kuormitustekijöiksi nousivat henkilöstövaje ja jatkuvat keskeytykset. Resilienssi ilmeni keinona ottaa omaa tilaa kuormittavissa tilanteissa ja säilyttää toimintakyky kuormituksen keskellä. Tutkimustulosten perusteella saatiin tietoa varhaiskasvatusyksiköiden johtajien työhyvinvoinnin tukemiseksi sekä mahdollisia kehityskohteita kehittää rakenteita työhyvinvoinnin tukemiseksi.

Staff shortages and constant interruptions have in recently become significant stress factors in early childhood education unit leaders. These demands affect middle management leaders, who must balance administrative duties with personnel management. The work requires pressure tolerance, quick decision-making, and maintaining high-quality pedagogy. Leaders are responsible for staff, daily operations and the quality of early childhood education.

To counterbalance stress, positive job resources support well-being by enhancing meaning and motivation. However, promoting well-being also requires clear organizational structures and sufficient operational resources.

This study examines leaders’ experiences of occupational well-being and influencing factors. It is based on two theoretical models: the Job Demands–Resources (JD-R) model by Bakker and Demerouti (2001), which identifies job demands and resources, and Hobfoll’s (1989) Conservation of Resources (COR) theory, which emphasizes individuals’ efforts to preserve their resources. Resilience, linked to both models, reflects the ability to function under pressure.

The qualitative study utilized semi-structured thematic interviews with eight unit leaders and was analyzed using theory-guided content analysis. Results highlighted support from the work community, shared leadership, and autonomy as key resources. Staff shortages and interruptions were primary stressors. Resilience emerged as the ability to maintain functionality in challenging situations. The findings offer insights into supporting leaders’ well-being and developing organizational structures to promote sustainable work life.