Julkisivutiilen koko ja sen vaikutus kuorimuurin toimintaan: Kosteustekniset havainnot ja ympäristövaikutukset

Abstract

Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, miten Suomessa on päädytty nykyiseen kuorimuurauksessa käytettävään tiilileveyteen sekä miten käytettävän tiilen mahdollinen ohentaminen vaikuttaa kuorimuurin sadevedenpitävyyteen, rakennusfysikaaliseen toimintaa sekä kantavuuteen ja mitkä olisivat ohentamisen ympäristövaikutukset. Kuorimuurirakentamisessa on ollut haasteena kuorimuurillisen seinärakenteen tiiviys ja kosteustekninen toimivuus viistosadetta vastaan, johon käytettävällä tiilileveydellä on alan suunnittelua ohjaavissa ohjeistuksissa nähty suora yhteys. Tutkimuksessa selvitettiin muiden maiden vastaavia käytäntöjä ja, mitä tutkimuksia aiheesta on tehty. Tutkimuksessa selvitettiin myös, minkälaiset kuorimuurirakentamista ohjaavat velvoittavat määräykset ja ohjeet ovat, ja mihin nykyiset ohjeistukset kuorimuuripaksuudesta perustuvat. Kokeellisessa tutkimuksessa selvitettiin kuorimuurin paksuuden vaikutusta kuorimuurin sitomaan kosteuteen, kuorimuurin läpi pääsevään veden määrään sekä kuivumiskykyyn. Muissa maissa ei käytetä Suomen tiilileveyttä vastaavia julkisivutiiliä, ei edes korkeamman viistosaderasituksen maissa, kuten Norjassa. Suomen kylmiä ja kosteita olosuhteita vastaavissa maissa, kuten Pohjoismaissa ja Kanadassa, kuorimuurin sadevedentiiviyteen lähtökohtaisesti suhtaudutaan varautumalla siihen, että kuorimuurin läpi pääsee vettä ja rakenteet suunnitellaan ja toteutetaan siten, että vesi pääsee poistumaan rakenteesta haittaa aiheuttamatta. Mikään Suomessa ei velvoita käyttämään ohjeistuksien mukaista kuorimuuripaksuutta, mutta rakenteet tulee suunnitella siten, että seinärakenteen eri kerrokset toimivat kokonaisuutena, joka estää veden ja kosteuden haitallisen kulkeutumisen rakenteeseen, jolloin tuuletusvälin tuulettuvuuden merkitys verrattuna kuorimuurin paksuuteen korostuu. Tutkimuksessa tehdyn yksinkertaisen hiilijalanjälkilaskennan perusteella kuorimuurin tiilen valmistusvaiheen osalta hiilidioksidipäästöjä saataisiin vähennettyä noin 19 % kuorimuurin neliömetriä kohden pienentämällä kuorimuurissa käytettävää tiilileveyttä 135 mm:stä 110 mm:iin. Tiilen ohentamisen vaikutuksessa kuorimuurin hiilijalanjälkeen pitää ottaa kuitenkin huomioon tiilen valmistuksen tuotantoteknisten tekijöiden vaikutus tuotevaiheen päästöihin ja muissa elinkaaren vaiheissa syntyvät päästöt. Kirjallisuusselvityksen ja tehdyn kokeellisen tutkimuksen perusteella kuorimuurin paksuudella ei olevan merkittävää vaikutusta kuorimuurin läpi pääsevän veden määrään, mutta paksuus voi vaikuttaa taustarakenteen kosteuskuormaan, jolloin seinärakenteen kerroksien toiminnan yhdessä toimivana kokonaisuutena merkitys korostuu. Kirjallisuuden sekä kokeellisen tutkimuksen perusteella epätiiviyskohdat muurauksen pystysaumoissa on vaikuttavin tekijä kuorimuurin läpi pääsevän veden määrään ja edelleen eristetilaan pääsevän vapaan veden määrään, jolloin erittäin merkittävässä roolissa on muuraustyön huolellisuus ja tiili-laasti-tartunta. Kuorimuurillisen seinärakenteen toimivuus ei ole riippuvainen kuorimuurin paksuudesta, kun tuuletuksen toimivuus saadaan varmistettua ja taustarakenteessa käytetään kosteutta kestäviä materiaaleja. Kuorimuurin ohentamisella voidaan vähentää tiilijulkisivun ympäristövaikutuksia ja mahdollisesti eristetilan kosteuskuormaa ja mahdollistaa muiden rakennekerrosten paksuntamisen samalla ulkoseinän kokonaispaksuudella.