Psykologisen turvallisuuden strateginen johtaminen: Kokemuksia hyvinvointialueiden psykologisesta turvallisuudesta

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena on ollut tuoda hyvinvointialueiden psykologisen turvallisuuden tila sekä psykologisen turvallisuuden strategisen johtamisen sisällöt osaksi tieteellistä keskustelua. Psykologisen turvallisuuden tutkimus on painottunut kvantitatiiviseen tutkimukseen sekä sitä on tutkittu pääosin tiimilähtöisenä ilmiönä. Sen sijaan, tässä tutkimuksessa kiinnostus on psykologisen turvallisuuden integroinnissa osaksi organisaatioita. Tarkastelun keskiössä on psykologisen turvallisuuden ilmeneminen organisaatioissa sekä kuinka psykologista turvallisuutta voidaan johtaa strategisesti.

Psykologinen turvallisuus on yleisesti tunnistettu tuloksellisuuden osatekijäksi, mutta esimerkiksi organisaation korkean hierarkkisuuden tason on havaittu laskevan psykologisen turvallisuuden kokemusta (Salmivaara, 2020). Johtoajatus siitä, että ”hyvinvoivat työntekijät tuottavat parempia palveluja” on innoittanut tarkastelemaan kohdeorganisaatioina merkittäviä julkisia palveluntuottajia, hyvinvointialueita. Kiinnostuksen kohteena sekä tutkimuksen insentiivinä nähdään laajasti tarkastellen hyvinvointialueiden julkinen tilivelvollisuus sekä tulosvastuun toteuttaminen.

Tutkimus pyrkii vastaamaan kahteen tutkimuskysymykseen: ”Millä tavoin psykologinen turvallisuus ilmenee hyvinvointialueiden kontekstissa?” sekä ”Miten hyvinvointialueiden psykologista turvallisuutta voidaan johtaa strategisesti?”. Tutkimuksessa analysoidaan teemahaastatteluaineistoa, joka on muodostunut teemoista ”integraatio ja vaikuttavuus”, ”systeemisyys ja johtaminen” sekä ”validointi ja jatkokehitys” (liite 1). Aineisto on kerätty kahdeksan hyvinvointialueiden operatiiviseen johtoon kuuluvan henkilön haastatteluista (liite 2). Aineistonanalyysi on toteutettu teoriaohjaavana sisällönanalyysina tarkoittaen tässä tutkimuksessa analyysin lähestymistä ensin aineistolähtöisesti, jonka jälkeen keskeiset löydökset on sidottu teoriaan.

Tulokset osoittavat, että psykologisen turvallisuuden integraatiotyö on kesken. Yleisesti ottaen tunnistetaan, että psykologisen turvallisuuden omaksuminen hyvinvointialueiden käytänteisiin vaatii laajaa kulttuurimuutosta. Toisaalta tarve psykologisen turvallisuuden edistämiselle on ymmärretty sekä hyvinvointialueiden johto sanoittaa sitoutuneensa psykologisen turvallisuuden toteutukseen. Sen sijaan sitoutuminen psykologisen turvallisuuden edistämiseen ei vielä näy tai näkyy melko vähän organisaatioiden psykologisen turvallisuuden tasolla.

Psykologisen turvallisuuden strateginen johtaminen jää osin sattumanvaraiseksi. Aineistossa tunnistetaan tarve lisätä psykologisen turvallisuuden osalta aiempaa selkeämpiä strategisia linjauksia sekä linjausten mukaisia toimenpiteitä. Havaitaan, että psykologisen turvallisuuden toteutuminen voi jäädä yksittäisten johtajien toteutettavaksi heidän henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa nojaten. Psykologisen turvallisuuden systemaattisen integroinnin toteutumiseksi psykologinen turvallisuus tulee todentaa tuloksellisuuden osatekijänä strategisen johtamisen ytimessä.

Tutkimuksessa todetaan tarve politiikkatoimenpiteille, organisaatiokäytänteille sekä pitkäjänteiselle kulttuurimuutokselle, joissa psykologinen turvallisuus tunnustetaan aidosti organisaation tuloksellisuuden osatekijänä. Jatkotutkimuksilla voidaan syventää ymmärrystä siitä, miten psykologinen turvallisuus nostetaan strategisen johtamisen ytimeen. Tutkimuskysymyksinä voitaisiin esittää, “Millaisia politiikkatoimenpiteitä ja organisaatiokäytäntöjä tarvitaan psykologisen turvallisuuden vakiinnuttamiseksi osaksi strategista päätöksentekoa?” sekä “Millaisia kulttuurisia muutosprosesseja tarvitaan, jotta organisaatiot voivat rakentaa ja ylläpitää psykologista turvallisuutta tukevia toimintamalleja?”.