Keliakiaseulonnan hyödyt, haasteet ja mahdollisuudet

Abstract

Keliakia on autoimmuunisairaus, jossa gluteenipitoisten viljojen kulutus aiheuttaa ohutsuolen limakalvovaurioita geneettisesti alttiilla henkilöillä. Autoimmuunisairaus tarkoittaa tilaa, jossa elimistön immuunijärjestelmä hyökkää virheellisesti omia kudoksiaan vastaan, aiheuttaen tulehdusta ja kudosvaurioita. Hoitamattomana keliakia voi johtaa vakaviin komplikaatioihin, kuten ravitsemuksellisiin puutostiloihin, osteoporoosiin ja kohonneeseen syöpäriskiin. Keliakian varhainen diagnosointi, joka on mahdollista seulonnan avulla, vähentää hoitamattoman sairauden aiheuttamia haittoja. Keliakiaa esiintyy kaikkialla maailmassa ja Suomessa esiintyvyys on arviolta 2,4 %, kun taas maailmanlaajuisesti se on noin 1,4 %.

Seulonnan tarkoituksena on löytää sairaus ennen kuin se ilmenee oireina, mikä parantaa hoidon vaikuttavuutta ja säästää myös terveydenhuollon resursseja. Keliakiaseulonta viittaa koko väestön tai riskiryhmien tutkimiseen keliakian tunnistamiseksi, usein ennen oireiden ilmaantumista. Väestötason seulonta ja kohdennettu riskiryhmien seulonta ovat kaksi eri strategiaa keliakian diagnosointiin. Tällä hetkellä missään maassa ei ole käytössä täysin kattavaa ja systemaattista väestötason keliakiaseulontaa.

Tämä tutkimus toteutettiin narratiivisena eli kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella keliakiaseulonnan hyötyjä sekä selvittää tekijöitä, jotka vaikuttavat seulonnan käyttöönottoon. Tavoitteena oli luoda aiheesta johdonmukainen, selkeä ja ajankohtainen kokonaiskuva. Tämä katsaus keskittyi arvioimaan keliakiaseulonnan hyötyjä ja käyttöönottoon vaikuttavia tekijöitä. Aineistohaku toteutettiin marraskuun 2024 ja tammikuun 2025 välisenä aikana käyttämällä asiasanahakua tietokannoista Scopus ja PubMed. Hakusanoiksi valittiin ”celiac disease” AND screening ja haku rajattiin vuosien 2010–2024 julkaisuihin. Lopulliseksi aineistoksi valikoitui kymmenen artikkelia.

Keliakiaseulonnan keskeisiä hyötyjä ovat mahdollisuus varhaiseen diagnosointiin sekä se, että seulonta tavoittaa myös oireettomat tai vähäoireiset henkilöt, joilla sairaus on jo kehittynyt. Yksi suurimmista keliakiaseulonnan käyttöönoton haasteista on seulonnan kustannustehokkuus suhteessa sen hyötyihin. Keliakiaseulonnan vaikuttavuudesta ei ole täyttä yksimielisyyttä, mutta keliakia täyttää useimmat Maailman terveysjärjestö WHO:n seulontakriteereistä. Nykyisen kirjallisuuden sekä tämän narratiivisen katsauksen tulosten perusteella selviää, että kohdennettu riskiryhmien keliakiaseulonta on tällä hetkellä kustannustehokkain ja toteuttamiskelpoisin vaihtoehto. Väestötason seulonta voisi puolestaan teoriassa vähentää diagnosoimattomien keliakiatapausten määrää, mutta sen käytännön toteutukseen liittyy useita haasteita.

Väestötason sekä riskiryhmien seulonnalla ovat omat hyötynsä ja haasteensa. Keliakiaseulonnan kehittämisessä keskeinen kysymys onkin, kuinka seulonnan kattavuutta voidaan laajentaa ilman, että terveydenhuollon resurssit ylikuormittuvat. Seulontamenetelmien kehitys voi tulevaisuudessa parantaa keliakian varhaista diagnosointia ja mahdollistaa laajamittaisemmat seulontaohjelmat. Erityisesti halvemmat ja tarkemmat testausmenetelmät voisivat muuttaa nykyisiä seulontakäytäntöjä ja tehdä väestötason seulonnasta realistisemman vaihtoehdon. Keliakiaseulonnan vaikuttavuudesta tarvitaan lisää pitkittäistutkimusta eri väestöryhmissä.