Naton ja sen jäsenvaltioiden sotilasjoukkojen vastaanottaminen Suomen alueelle : Kansallinen valmistelu- ja päätöksentekoprosessi valtiosääntöoikeudellisesta näkökulmasta

Abstract

Tässä tutkimuksessa perehdytään Naton ja sen jäsenvaltioiden sotilasjoukkojen vastaanottamiseen liittyvään kansalliseen valmistelu- ja päätöksentekoprosessiin. Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa systematisointi valtiosäännön ja kansallisen lainsäädännön asettamista reunaehdoista päätöksenteolle liittolaisten joukkojen vastaanottamisesta ja sotilaallisen toiminnan toteuttamisesta Suomen valtion alueella rauhan aikana. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mikä on kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetun lain (418/2017, KV-apulaki), puolustusvoimista annetun lain (551/2007, puolustusvoimalaki) ja aluevalvontalain (755/2000) asettamien prosessien ja toimivaltuuksien soveltamisala ja keskinäinen suhde Naton sotilasjoukkojen Suomen alueelle vastaanottamiseen liittyen.

Valtion suvereenisuusperiaatteesta johtuen liittouman sotilasjoukkojen vastaanottaminen Suomen valtion alueelle edellyttää aina erillistä, tapauskohtaista kansallista käsittelyä, sillä Pohjois-Atlantin sopimus (SopS 17–18/2023) tai sen piirissä solmittu sopimus Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimuspuolten välillä niiden joukkojen asemasta (SopS 25/2024) eivät itsessään muodosta liittolaisten joukoille oikeutta tulla Suomen alueelle. Päätöksentekoa ohjaa KV-apulaki sekä toimialakohtainen lainsäädäntö, eli puolustusvoimalaki ja aluevalvontalaki. Päätöksentekoprosessi ja -toimivaltuudet perustuvat Suomen perustuslaissa (731/1999) määrättyyn valtiollisten tehtävien jakoon.

Naton rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtäviin osallistumisen ja niiden toteuttamiseen liittyvän liittouman sotilasjoukkojen vastaanottamisen lähtökohtana on KV-apulain mukainen päätöksenteko valtioneuvoston tai tasavallan presidentin toimesta. Asian kuuluminen KV-apulain soveltamisalaan perustuu toiminnan luonteeseen, joka sisältää mahdollista sotilaallisten voimakeinojen käyttöä ja/tai ulko- ja turvallisuuspoliittista merkittävyyttä. KV-apulain soveltamisalaa vähämerkityksellisemmissä asioissa joukkojen vastaanottamisesta voidaan päättää myös puolustusvoimalain 4 a §:n mukaisesti puolustusministeriön toimesta. KV-apulain soveltamiskäytännön tarkastelu kuitenkin osoittaa, että nykyisessä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa on vaikeaa osoittaa sellaista Naton operaatiota, josta olisi mahdollista päättää puolustusvoimalain perusteella.

Puolustusvoimien kansainvälisestä harjoitustoiminnasta päätetään aluevalvontalain määräämien menettelyjen mukaisesti puolustusministeriön toimesta. Liittouman sotilaalliset harjoitukset eivät ole muodostaneet poikkeusta tähän menettelyyn, huolimatta siitä, että harjoitusjoukkojen volyymi on viime vuosina huomattavasti kasvanut eivätkä ne toimi Suomen puolustusvoimien johdossa. Sotilaallisiin harjoituksiin liittyvän valmistelu- ja päätöksentekoprosessin sääntely ei ole erityisen yksityiskohtaista, vaan vahvasti käytännössä määrittyvää. Mikäli vastaanotettavien kansainvälisten harjoitusjoukkojen määrä tulevaisuudessa edelleen kasvaa, on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota siihen, voidaanko niiden katsoa olevan siten sotilaallisilta voimavaroiltaan merkittäviä, että asia tulkitaan kuuluvaksi KV-apulain soveltamisalaan. Tällöin KV-apulain ja aluevalvontalain soveltamisalat muodostuvat päällekkäisiksi, ja niitä on syytä tarkentaa.