”Se on niin uusi asia, että se hakee koko ajan vähän niinku muotojaan” : Varhaiskasvatuksen sosionomien tehtävänkuva ja asiantuntijuus

Abstract

Varhaiskasvatuksen sosionomin ammattinimike on herättänyt keskustelua niin varhaiskasvatuksen kentällä kuin myös koulutusyhteisöissä. Lakimuutoksen myötä tapahtunut henkilöstörakenteen muutos on asettanut tarpeelliseksi selkiyttää valtakunnallisesti muodostettuja eri varhaiskasvatuksen ammattiryhmien osaamisen kuvauksia. Varhaiskasvatuksen sosionomien tehtävänkuvan muodostumisen sekä asiantuntijuuden rakentumisen tarkastelu on vielä vähäistä.

Tässä tutkimuksessa selvitettiin varhaiskasvatuksen sosionomien kokemuksia tehtävänkuvasta osana varhaiskasvatuksen moniammatillista tiimiä. Lisäksi tarkastelun kohteena on se, millaisia kompetensseja työnantajat varhaiskasvatuksen sosionomeille asettavat ja kuinka nämä kohtaavat toistensa sekä koulutuksesta saadun osaamisen kanssa. Aineistoina tässä tutkimuksessa ovat varhaiskasvatuksen sosionomien haastatteluaineisto sekä täydentävänä dokumenttiaineistona työpaikkailmoitukset. Haastatteluaineiston analyysia ohjasi fenomenografinen tutkimusote, jolloin varhaiskasvatuksen sosionomien kokemukset ja käsitykset tulivat huomioiduksi. Molemmat aineistot analysoitiin hyödyntäen temaattista analyysia.

Tulokset osoittavat, että varhaiskasvatuksen sosionomien tehtävänkuva ja rooli työyhteisössä hakee osin paikkaansa. Tehtävänkuva muodostuminen tapahtuu hiljalleen osana käytännön työtä, mutta sen sisältö on kuitenkin samansuuntainen haastatteluissa ja työpaikkailmoituksissa. Moniammatillinen toiminta on keskeisessä osassa tehtävänkuvan sisältöä. Varhaiskasvatuksen sosionomien kokemuksen jakautuivat osaamisen hyödyntämisen suhteen. Osaaminen ja sen kehittäminen on tulosten mukaan tärkeä osa asiantuntijuuden kehittämistä. Tiimi ja työyhteisö ovat tärkeässä roolissa sekä osaamisen hyödyntämiseen että asiantuntijuuden kehittämiseen nähden. Varhaiskasvatuksen sosionomien osaaminen on monipuolista ja sen painotus on palvelujärjestelmäosaamisessa sekä vuorovaikutus- ja yhteistyötaidoissa. Koulutuksen koettiin toimivan hyvänä valmistavana pohjana käytännön työlle. Työpaikkailmoituksissa asetetut kompetenssit olivat niin ikään moninaisia ja ne jakautuivat kehittämisen, yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojen, palvelujärjestelmäosaamisen, perheiden kanssa tehtävän yhteistyön sekä lapsen kokonaisvaltaisen kasvatustehtävän ympärille.

Tulevaisuudessa jatkotutkimusta tarvitaan lisää varhaiskasvatuksen sosionomien tehtävänkuvan selkiytymisestä työelämässä. Seurantatutkimusta tarvitaan myös siitä, kuinka koulutusorganisaatiot ovat pystyneet vastaamaan työelämän jäsentymättömään varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävänkuvaan opetussisällöissään. Kuvailevaa tutkimusta tarvitaan varhaiskasvatuksen sosionomin osaamiseksi katsottavasta sosiaalipedagogiikan käsitteestä sekä sen näkymisestä käytännön työssä ja koulutusten opetussisällöissä.