Ideologiaa, biologiaa ja taistelua : Anti-gender-retoriikka ja sukupuolen rakentuminen suomalaisissa verkkomedioissa

Abstract

Viimeisen vuosikymmenen aikana niin kutsuttu anti-gender-liikehdintä on lisännyt vaikutusvaltaansa Euroopassa. Anti-gender-retoriikka sai alkunsa katolisen kirkon piirissä 1990-luvulla ja sen tarkoitus oli tuolloin vastustaa gender-sanan käyttöä kansainvälisissä sopimuksissa. Gender-sanan käytön väitettiin edustavan uutta merkittävään kulttuuriseen muutokseen tähtäävää ideologiaa. Tämän lisäksi kritiikin kohteeksi joutuivat myös ihmisoikeussopimuksiin lisätyt seksuaali- ja lisääntymisoikeudet. Anti-gender-retoriikka on levinnyt katolisen kirkon piiristä myös muiden konservatiivisten ja populististen toimijoiden käyttöön. Erityisesti oikeistopopulististen toimijoiden nousu Euroopassa on myötävaikuttanut anti-gender-retoriikan yleistymiseen. Keskeisiä kamppailun aiheita ovat yleensä sukupuolen käsite, sukupuoliroolit, lisääntymisoikeudet ja ydinperhe keskeisenä yhteiskunnallisena rakenteena. Oikeistopopulistiset ja anti-gender-toimijat käyttävät myös samanlaista retoriikkaa.

Tässä pro gradussa keskityn kolmeen suomalaiseen verkkomediaan (Kansalainen, Oikea Media ja Seurakuntalainen) ja kristilliseen Perusta aikakauslehteen. Tarkastelen niissä julkaistuja tekstejä anti-gender-puheen kehyksessä. Tarkoitukseni on vastata kysymyksiin; miten sukupuolta käsitteellistetään ja millaisia seurauksia tällä on verkkomedioiden kontekstissa? Tarkastelen myös verkkomedioiden yhteneväisyyksiä ja eroja sukupuolen rakentamisessa. Verkkomedioita yhdistää se, että ne toimivat uutissivustona, vaikka toki julkaisevat muutakin sisältöä, kuten kolumneja ja puheita. Kansalainen ja Oikea Media ovat selkeästi oikeistolaisia ja nationalistisia julkaisuja. Niitä voidaan hyvin kuvata myös äärioikeistolaisiksi. Seurakuntalainen-verkkomedia ja Perusta-aikakauslehti puolestaan ovat molemmat kristillisiä ja arvokonservatiivisia julkaisuja. Useissa medioiden julkaisemissa teksteissä vastustetaan anti-gender-liikehdinnässä yleisesti tuomittuja asioita ja tukeudutaan retoriikalle tyypilliseen argumentaatioon. Sovellan tutkielmassa kriittistä diskurssianalyysiä, joka soveltuu hyvin institutionaalisen puheen tarkasteluun. Vaikka aineistoni koostuu pienten medioiden teksteistä, niissä esitetään useiden yhteiskunnallisten vaikuttajien, myös johtavien poliitikkojen, puhetta ja siksi ne kuvastavat myös anti-gender-retoriikan valtavirtaistumista. Kriittisen diskurssianalyysin lisäksi kiinnitän huomiota aineistossa käytettäviin retorisiin keinoihin ja sovellan tässä uuden retoriikan mukaista retorista analyysiä.

Paikannan aineistosta viisi retorista strategiaa, joiden avulla sukupuolikäsitystä aineistossa rakennetaan. Ensimmäinen, sukupuolen binäärinen ja essentiaalinen ymmärtäminen, liittyy naisen ja miehen kategorioiden lähtökohtaisen erillisyyden ja vastakkaisuuden korostamiseen. Gender-ideologia esitetään aineistossa luonnottomana pidettyä, sukupuolen sosiaaliselle rakentumiselle perustuvaa, sukupuolikäsitystä levittävänä ajatusmaailmana. Toinen retorinen strategia on tasa-arvon kuvaaminen omaan agendaan sopivalla tavalla. Tämän osalta mediat eroavat jonkin verran. Yleisesti voidaan kuitenkin sanoa, että yksilökeskeinen ja yksinkertaistava ymmärrys tasa-arvosta on sekä osin johdettavissa binäärisestä sukupuolikäsityksestä että ylläpitää binääristä sukupuolikäsitystä. Kolmanneksi retoriseksi strategiaksi nostan aineistosta ideologisuuden kritiikin, joka kohdistuu aina vastapuoleksi miellettyyn tahoon. Ideologisuuspuheella myös pyritään haastamaan erityisesti humanististen tieteiden ja sukupuolentutkimuksen asemaa tieteenä. Ideologisuus yhdistyy tulkintani mukaan lopulta ajatukseen enemmistön alistamisesta vähemmistökeskeiselle maailmankuvalle. Neljäs retorinen strategia, käsitteiden uudelleen määrittely, on aineistossa yleinen taktiikka binäärisen sukupuolikäsityksen sementoimiseksi. Uudelleenmäärittely keskittyy muun muassa sukupuolen moninaisuuden käsitteeseen ja eheyttämistoimintaan. Viides retorinen strategia, sukupuolikäsityksen rakentaminen suhteessa rodullistamiseen, liittyy erityisesti äärioikeistolaista aatemaailmaa kuvaavan aineiston islamofobiaan ja sen asemaan suhteessa anti-gender-retoriikkaan.