Hengellinen väkivalta lapsuudessa: Ilmenemismuodot ja seuraukset

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastelen hengellistä väkivaltaa lapsuudessa kirjallisuuskatsauksen keinoin. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millä tavoin hengellinen väkivalta ilmenee lapsuudessa ja millaisia seurauksia sillä voi olla niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä. Aihe on sosiaalityön kannalta merkittävä, sillä hengellinen väkivalta voi vakavasti vaarantaa lapsen hyvinvoinnin ja oikeuksien toteutumisen.

Tutkielman käsitteellinen viitekehys rakentuu hengellisen väkivallan määrittelyn ympärille. Lisäksi teoreettisessa tarkastelussa huomioidaan hengellisyyden myönteiset ulottuvuudet sekä lasten oikeudet ja uskonnonvapaus. Tutkielma perustuu aineistolähtöiseen sisällönanalyysiin, jossa on hyödynnetty teemoittelua. Aineisto koostuu 13 vertaisarvioidusta artikkelista, joista kahdeksan on kvalitatiivisia, neljä kvantitatiivisia ja yksi monimenetelmällinen. Suurin osa tutkimuksista on toteutettu kristillisissä konteksteissa Yhdysvalloissa, mutta mukana on myös aineistoa Suomesta, Iso-Britanniasta, Australiasta ja Sloveniasta.

Analyysin perusteella hengellinen väkivalta voi ilmetä lapsuudessa monin tavoin, kuten fyysisenä tai psyykkisenä väkivaltana, uskonnollisilla opeilla perusteltuna kontrollina, manipulaationa, pelotteluna, lääketieteellisenä laiminlyöntinä sekä sosiaalisena eristämisenä. Lisäksi väkivalta voi ilmetä ehdollisena rakkautena, tunteiden tukahduttamisena ja häpeän tuottamisena, jotka vääristävät lapsen minäkuvaa ja tunne-elämää. Sekä uskonnollinen yhteisö että laajemmat yhteiskunnalliset rakenteet voivat mahdollistaa ja ylläpitää hengellistä väkivaltaa.

Tutkimustulokset osoittavat, että hengellinen väkivalta voi aiheuttaa pitkäaikaisia haitallisia seurauksia, kuten ahdistusta, häpeää, syyllisyyttä, itsetunnon ongelmia sekä vaikeuksia irtautua yhteisöstä ja rakentaa itsenäistä minuuden kokemusta. Sosiaalityön näkökulmasta ilmiön tunnistamiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota, sillä nykyiset käytännöt eivät aina tavoita hengellisen väkivallan erityispiirteitä. Ammattilaisille tulisi tarjota enemmän koulutusta ilmiön tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen. Tarvitaan myös selkeämpiä toimintamalleja yhteistyöhön uskonnollisten yhteisöjen kanssa, jotta lasten oikeudet toteutuisivat paremmin.

Jatkotutkimusta tarvitaan erityisesti siitä, miten hengellistä väkivaltaa voidaan tunnistaa, ehkäistä ja käsitellä sosiaalityön kentällä. Lisäksi lasten uskonnonvapauden toteutuminen uskonnollisissa yhteisöissä edellyttää lisää tutkimusta ja yhteiskunnallista huomiota.