Bidenin ja Trumpin, meidän ja niiden Yhdysvallat : Presidenttiehdokkaiden narratiivit vuoden 2020 Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella Yhdysvaltain kahden suurimman poliittisen puolueen, Yhdysvaltain demokraattisen puolueen ja Yhdysvaltain republikaanisen puolueen vuonna 2020 asettamien presidentinvaaliehdokkaiden, Joe Bidenin ja Donald Trumpin, ehdokkaaksi nimittämisen jälkeisiä pidettyjä kampanjapuheita. Tutkielman aineistona ovat nämä kaksi translitteroitua puhetta. Kandidaatintutkielma tarkastelee millaista narratiivia Biden ja Trump rakentavat kampanjapuheissaan kuvaillessaan Yhdysvaltoja ja kansakunnan tulevaisuutta. Kandidaatintutkielmani hyödyntää teoreettisena viitekehyksenä viholliskuvatutkimusta, Yhdysvaltojen valtiollista erityislaatuisuutta terminä kuvaavaa ekseptionalismia, “America First” periaattetta sekä Yhdysvaltojen presidenttien puheissa ilmenevää moraalipuheen teoretisointia. Tutkielman lopussa johtopäätöksiä käsitellään loppupohdintana amerikkalaisen unelman (American Dream) käsitteen kautta. Tutkielmani keskeisin käsite viholliskuva viittaa Fiebig-von Hasen (1997) kuvaamaan kompleksiseen ja tarkkaan käsitykseen jostain sellaisesta mikä on kaikkialla moderneissa yhteiskunnissa läsnä oleva, ja sosiaalisesti rakentuva siten, että se on kulttuurisesti vaikuttunut sekä hyvin negatiivisesti sävyttynyt stereotyyppinen arvio “toisesta” (“other”). Menetelmänä tutkielmassa hyödynnettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia, jonka avulla aineistoja oli mahdollisuus lähestyä teoriaosassa määritellyn kautta, ja siten tarkastella puheissa ilmeneviä viholliskuvia.

Kampanjapuheiden narratiivit toistavat kahden erilaisen Yhdysvaltojen mahdollisuutta. Teoreettisesta viitekehyksestä tarkasteltuna, puheiden retoristen valintojen takana hyödynnetään samoja amerikkalaiseen ekseptionalismiin sekä moraalipuheeseen tiivistyviä viestejä, mitkä kanavoituvat viholliskuvien ja vaihtoehtoisten skenaarioiden kautta. Harlen (1991) vihollisuuden sosiologisen tarkastelun funktiossa, kylmän sodan jälkeisessä Yhdysvalloissa ulkoisen vihollisuuden poistuminen, on amerikkalaisen poliittisen vihollisen traditiossa jättänyt Yhdysvallat tilaan, missä valtion sisäisten vihollisten merkitys on kasvanut. Kampanjapuheiden narratiiveista syntyykin kuva sisäisten vihollisten noususta vastapuolen politiikkaa ilmentäen sekä ehdokkaaseen henkilöityen. Puheet kilpailevat Yhdysvaltojen erityislaatuisuuden narratiivin määritelmästä, tiivistyen normatiivista moraalipuhetta edustaen sentimentissä amerikkalaisuuden määritelmästä. Vuoden 2020 vaalit edustavat ehdokkaiden puheissa kulminaatiopistettä, missä konstruoidaan tai dekonstruoidaan Yhdysvaltojen historiallisen jatkumon tarkastelussa sitä määrittävät piirteet sosiaalisen struktuurin sekä siten me ja he asetelman luojina.