Hiilikädenjäljen laskentamenetelmän soveltaminen : Pilottilaskenta Teknologiateollisuudessa

Abstract

Ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää yrityksiltä sekä omien päästöjen vähentämistä, että enenevissä määrin positiivisten ilmastovaikutusten osoittamista asiakkaille. Hiilikädenjäljen malli tarjoaa työvälineen positiivisten ilmastovaikutusten kvantifiointiin, sillä sen avulla voidaan osoittaa tuotteiden ja palveluiden mahdollistamia päästövähennyspotentiaaleja suhteessa muihin markkinoilla oleviin toimijoihin. Tämän työn tavoitteena oli arvioida hiilikädenjäljen laskentamallin sovellettavuutta teknologiateollisuudessa kahden toisistaan poikkeavan toimialan, metallin jalostuksen sekä suunnittelun ja konsultoinnin osalta.

Hiilikädenjäljen määrittämiselle ei ole tällä hetkellä olemassa standardoitua ja vakiintunutta yhdenmukaista menetelmää. Saatavilla on useita erilaisia metodologioita, joiden välillä on sekä yhtäläisyyksiä että eroja. Lisäksi merkittävänä haasteena hiilikädenjäljen määrittämisessä on vertailutason valinta, johon ei ole olemassa yhdenmukaisuutta. Tässä työssä lähempään tarkasteluun on valittu kaksi mallia, joiden välillä on synergiaa. Tarkasteltaviksi metodologioiksi valikoituivat VTT:n ja LUT:n hiilikädenjälkimalli sekä WBCSD:n vältettyjen päästöjen malli, joista VTT:n ja LUT:n tuotekohtainen hiilikädenjälkimalli valikoitui työssä sovellettavaksi malliksi. Malli pohjautuu ISO-standardeihin ja tarjoaa helpomman laajennettavuuden esimerkiksi LCA-arviointiin.

VTT:n ja LUT:n hiilikädenjälkimallia sovellettiin metallin jalostuksen sekä suunnittelun- ja konsultoinnin toimialojen tapauksissa, joista molemmista tarkasteluun valittiin niitä edustavien yritysten kautta kaksi erilaista tutkimuskohdetta. Ensimmäinen valittu tutkimuskohde käsitteli ohjauspotkurit sisältäviin laivoihin asennettavia Elogrid –virtausohjaimia, joiden avulla voidaan optimoida laivojen potkuriteknologiaa ja energiatehokkuutta. Toinen tutkimuskohde käsitteli erikoislujaa Strenx-terästä ja sen mahdollistamia päästövähennyksiä suhteessa kuljetettuun tavaratonniin tukkirekan tapauksessa.

Työssä saadut tulokset osoittavat, että hiilikädenjäljen malli tarjoaa käyttökelpoisen ja sovellettavan työkalun positiivisten ympäristöasioiden kvantifiointiin. Erityinen potentiaali kädenjälkimallilla on viennin edistämisen työkaluna, sillä sen avulla voidaan osoittaa liiketoiminnan avulla saavutettavia ympäristöhyötyjä asiakkaille ja vahvistaa kilpailukykyä suhteessa markkinoilla oleviin toimijoihin. Kädenjälkilaskennan tulokset vaihtelivat herkkyystarkastelun pohjalta tehtyjen rajausten osalta voimakkaasti. Elogrid -virtausohjaimille hiilikädenjälkien arvoiksi yhden tarkasteluvuoden aikana saatiin 268,7–463,8 t CO2e ja hiilidioksidiekvivalenttien takaisinmaksuajaksi 5–15 vuorokautta. Strenx-teräksestä valmistetuille tukkirekan lastipankon pystypalkeille hiilikädenjäljen arvoiksi saatiin 0,653 t CO2e ja 1,355 t CO2e sekä käytön aikaisiksi päästövähennyksiksi 0,871 g CO2e/tkm. Hiilidioksidiekvivalenttien takaisinmaksuajaksi saatiin 5–10 kuukautta.

Hiilikädenjäljen kvantifioinnin ja siitä viestinnän tulisi perustua vapaaehtoisuuteen, ollen samalla riittävän systemaattista uskottavuuden näkökulmasta. Hiilikädenjäljen laskenta on hyvin tapauskohtaista ja riippuvaista laskennassa tehtävistä rajauksista. Työläyttä metodologian soveltamisessa aiheuttaa tarvittavan datan kerääminen, jonka helpottaminen lisäisi myös metodologian sovellettavuutta. Kädenjälkimalli tarjoaa kuitenkin potentiaalia yritysten vastuullisuusviestinnän, tuotekehityksen sekä investointipäätösten tueksi sekä erityisesti työkalun viennin edistämiseen.