Oikeudenkäynnin pitkittyminen ja oikeudenkäynnin keston kohtuullisuuden arviointi

Abstract

Tutkielman aiheena on oikeudenkäynnin pitkittyminen. Tutkielmassa tarkastellaan oikeudenkäynnin kohtuullista kestoa sekä arvioidaan, milloin oikeudenkäynnin kesto katsotaan kohtuuttoman pitkäksi eli milloin asianosaiselle maksetaan hyvitys käsittelyn pitkittymisestä. Lainopillisen tutkimuksen kohteena ovat erityisesti laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä (362/2009) sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen (63/1999) 6 artikla, joissa säädetään oikeudenkäynnin kohtuullisesta kestosta ja oikeudesta hyvitykseen käsittelyn kohtuuttoman pitkittymisen johdosta. Tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan aihetta hallintoprosessissa. Lainopillisella tulkinnalla vastataan tutkimuskysymykseen, millaisessa tilanteessa oikeudenkäynnin kesto katsotaan kohtuuttoman pitkäksi. Tulkinnan kohteena ovat hyvityslaissa mainitut kriteerit, joiden perusteella tuomioistuimet arvioivat oikeudenkäynnin kohtuullista kestoa. Tutkielmassa kriteerit on jaettu neljään osaan: viranomaisten ja tuomioistuimien toiminnan merkitys, asianosaisen toiminnan merkitys, asian merkityksellisyys sekä asian monimutkaisuus. Tutkielmassa hyvityslain kriteerien tulkinnassa oikeuslähteinä käytetään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuimien ratkaisuja sekä myös lain esitöitä ja kirjallisuutta. Tuomioistuimet ratkaisevat oikeudenkäynnin kohtuuttoman pitkittymisen hyvityslain kriteerien sekä oikeudenkäynnin keston pohjalta. Lainsäädännössä kriteerien sisältöä ei ole avattu tarkemmin, joten niiden tulkinta vaatii tarkempaa lainopillista tutkimusta. EIS:n sekä korkeimpien oikeusasteiden ratkaisujen pohjalta pystytään muodostamaan kuva, kuinka arviointikriteerejä tulkitaan tapauskohtaisesti. Tutkielmassa muodostuneiden tulkintojen perusteella viranomaiset ja tuomioistuimet voivat aiheuttaa oikeudenkäynnin pitkittymisen esimerkiksi tilanteissa, joissa asian käsittely sisältää pitkiä toimettomia jaksoja. Myös pitkä käsittelyaika itsessään katsotaan monesti valtion vastuulle. Asianosaiselle erityisen merkitykselliset asiat tulisi käsitellä joutuisasti. Asia voidaan katsoa erityisen merkitykselliseksi asianosaiselle esimerkiksi tilanteissa, joissa oikeudenkäynnillä on vaikutusta asianosaisen terveyteen tai toimeentuloon. Asian monimutkaisuus on otettava huomioon asian käsittelyn kohtuullista kestoa arvioitaessa, sillä laajuudeltaan tai laadultaan vaikeat asiat voivat pidentää asian käsittelyä. Asianosainen voi puolestaan pitkittää oikeudenkäyntiä toiminnallaan esimerkiksi käyttämällä viivytystaktiikoita. Mikäli asianosainen tahallisesti viivyttää asian käsittelyä, siihen kulunutta aikaa ei voida pitää valtion vastuulla. Tutkielma antaa yleisen kuvan siitä, miten hyvityslain arviointikriteerejä tulkitaan arvioitaessa oikeudenkäynnin kohtuullista kestoa ja kuvan siitä, millaisissa tilanteissa oikeudenkäynti voidaan katsoa kohtuuttoman pitkäksi sekä millaiset tilanteet voivat puoltaa pidempää käsittelyaikaa.