Asianosaisen tiedonsaantioikeuden rajoittaminen erittäin tärkeän yleisen edun perusteella

Abstract

Julkisuusperiaate on keskeinen viranomaisten toimintaa ohjaava periaate, jonka keskeinen sisältö voidaan perustuslain (731/1999) 12.2 §:n mukaisesti tiivistää pääsääntöön viranomaisten asiakirjojen julkisuudesta sekä jokaisen oikeuteen saada tieto julkisesta asiakirjasta. Viranomaisten asiakirjoihin kohdistuvasta julkisuusolettamasta voidaan poiketa vain laintasoisella säännöksellä, ja yleisimmistä salassapitoperusteista säädetään keskitetysti lailla viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999), joka toimii viranomaisten asiakirjojen julkisuuden ja salassapidon yleislakina.

Salassapitosäännökset eivät kuitenkaan lähtökohtaisesti estä asianosaisen oikeutta saada tietoa muustakin kuin julkisesta, hänen asiassaan vaikuttaneesta asiakirjasta julkisuuslain 11.1 §:n mukaisesti. Asianosaisenkaan tiedonsaantioikeus ei ole kuitenkaan ehdotonta, vaan tiedonsaantioikeutta voidaan rajoittaa muiden vahvempien intressien vuoksi. Asianosaisen tiedonsaantia rajoittavan julkisuuslain 11.2 §:n 1 kohdassa säädetyn yleisen rajoitusperusteen mukaan asianosaisella ei ole oikeutta saada tietoa asiakirjasta, josta tiedon antaminen olisi vastoin erittäin tärkeää yleistä etua, lapsen etua tai muuta erittäin tärkeätä yksityistä etua. Tämän tutkielman tarkoitus on perehtyä säännöksen tarkoittamaan erittäin tärkeään yleiseen etuun ja siihen, missä tilanteissa asianosaisen tiedonsaantia voidaan erittäin tärkeän yleisen perusteella rajoittaa. Tutkielma toteutetaan lainopillisena, sillä tutkielmalla pyritään täsmentämään tulkinnankohteena olevan säännöksen merkityssisältöä.

Julkisuuslaista annetussa hallituksen esityksessä 30/1998 vp mainittujen esimerkkien mukaan erittäin tärkeän yleisen edun voidaan katsoa liittyvän ensinnäkin valtion turvallisuuteen taikka ulkopoliittisten suhteiden hoitoon. Valtion turvallisuus erittäin tärkeänä yleisenä etuna voi oikeuskäytännön perusteella liittyä ainakin suojelupoliisin kansainvälisessä tietojenvaihdossa saamiin tietoihin, ja erittäin tärkeä ulkopoliittisten suhteiden hoitoon liittyvä etu voi liittyä esim. kansainvälisen yhteistyön edellytysten säilyttämiseen kansainvälisen järjestön kanssa. Erittäin tärkeä yleinen etu voi liittyä myös valvontatoimen tarkoituksen toteutumiseen ja hallituksen esityksessä 30/1998 vp erittäin tärkeän yleisen edun on tässä yhteydessä katsottu liittyneen esimerkiksi lastensuojeluun. Kuitenkin erityisesti viimeaikainen oikeuskäytäntö on osoittanut erittäin tärkeän yleisen edun voivan liittyä myös muuhun valvontatoimeen, kuten eläinsuojeluun tai poliisin suorittamaan ajoterveyden valvontaan.

Asianosaisen tiedonsaantioikeuden rajoittaminen erittäin tärkeän yleisen perusteella vaatii kuitenkin aina tapauskohtaista arviointia; rajoitusperustetta sovellettaessa on aina punnittavana asianosaisen tiedonsaannin intressiä ja yleisen edun intressiä keskenään. Julkisuuden rajoitusperusteita sovellettaessa on myös otettava huomioon harkintavaltaa rajaava suhteellisuusvaatimus, jonka mukaisesti tiedonsaantia ei tule rajoittaa sen enempää kuin mitä on kyseessä olevan yleisen edun vuoksi pidettävä tarpeellisena.