6.-luokkalaisten kouluviihtyvyyden rakentuminen heidän itsensä kertomana

Abstract

Tässä tutkimuksessa tutkimme 6.- luokkalaisten kokemusta kouluviihtyvyyden rakentumisesta. Tarkastelimme kouluviihtyvyyttä kokonaisvaltaisena ilmiönä oppilaiden kokemusmaailmasta käsin. Aiempi tutkimus on keskittynyt yksittäisten osa-alueiden, kuten koulumenestyksen ja vertaissuhteiden tutkimiseen kouluviihtyvyydessä, joten näimme tarpeelliseksi tutkia aihetta laajasti. Lähestyimme aihetta kouluhyvinvoinnin pohjalta, sen ollessa viihtyvyyden lähtökohtana. Kouluviihtyvyys näkyy oppilaiden kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa, mikä on yhteiskunnallisesti merkittävä tutkimuskohde. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostui aineistosta nousseiden teemojen pohjalta, jotka olivat sosiaaliset suhteet, koulutyö, oppimisympäristö, opetusmenetelmät sekä koulupäivän rytmi ja tauot. Teorian tarkoituksena oli käsitteellistää aihetta sekä tukea tutkimuksemme aineiston analyysiä.

Toteutimme tutkimuksen laadullisena tutkimuksena, hyödyntäen aineistonhankinnassa eläytymismenetelmää. Eläytymismenetelmässä tutkija luo kaksi versiota kehyskertomuksesta, jotka vaihtelevat yhden keskeisen seikan osalta. Vastaaja kirjoittaa kertomuksen eläytyen toiseen kehyskertomuksista. Menetelmässä vastaajalla on mahdollisuus kirjoittaa kuvitteellinen kertomus mielikuvitusta hyödyntämällä, joten menetelmällä ei voi saada tietoa suoraan vastaajien omista käsityksistä, mutta sillä saa tietoa ilmiön laajuudesta ja merkityksistä. Eläytymismenetelmä mahdollistaa lapsen oman äänen kuulemisen, mikä toimi tutkimuksellisena lähtökohtanamme. Analysoimme aineiston sisällönanalyysillä aineistolähtöistä analyysia sekä teoriaohjautuvuutta hyödyntäen. Analyysin pohjana toimi teemoittelu, jonka avulla erittelimme aineistosta viisi pääteemaa. Toteutimme tutkimuksen tamperelaisen koulun 6. luokassa, ja osallistujia oli yhteensä 19.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että oppilaat ymmärsivät kouluviihtyvyyden laajana ilmiönä ja nostivat esiin useita siihen vaikuttavia tekijöitä. Tärkeimpinä viihtyvyyttä rakentavana tekijänä olivat sosiaaliset suhteet, joista erityisesti vertaissuhteet koettiin merkityksellisenä. Lisäksi koulutyöhön liittyvät tekijät, kuten koulumenestys ja koulustressi, nähtiin vaikuttavan viihtyvyyteen. Vastauksissa esiintyi stressiä ja kuormittuneisuutta liittyen koulunkäyntiin ja koulumenestykseen. Myös erilaisia oppimisympäristöön sekä opetusmenetelmiin liittyviä tekijöitä nousi esiin vastauksissa. Näistä teemoista vaihtelevat oppimisympäristöt sekä oppija-lähtöiset menetelmät näyttäytyivät usein positiivisessa valossa. Lisäksi vastauksista nousi esiin mainintoja liittyen koulupäivän rytmiin ja taukoihin, josta erityisesti välitunnit nähtiin merkityksellisinä sekä niiden toimin-nallisuuden että sosiaalisen puolen kannalta.

Tutkimus antoi tärkeää tietoa siitä, kuinka kouluviihtyvyys rakentuu oppilaiden näkökulmasta. Tutkimuksesta selvisi, kuinka kouluviihtyvyyden rakennuspalikat kietoutuivat yhteen ja vaikuttivat toisiinsa. Pohdimme kouluviihtyvyyteen liittyvää problematiikkaa, josta haluamme nostaa esiin erityisesti resurssien kohdentamista viihtyvyyttä rakentaviin tekijöihin, kuten vaihtelevien opetuspaikkojen ja opetusmenetelmien monipuolistamiseen sekä välituntitoiminnan kehittämiseen. Lisäksi pohdimme perusopetuksen opetussuunnitelman jättämää tilaa sosiaalisten taitojen tukemiseen. On myös tarpeellista tutkia syitä oppilaiden kuormittuneisuuden taustalla ja pohtia koulutuksen sekä yhteiskunnan kunnianhimoisten tavoitteiden osuutta sen ilmenemisessä.