Alaikäisten ryöstöt uutisissa : Diskurssianalyysi Ylen vuoden 2022 uutisoimista tapauksista

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaista kuvaa Ylen uutisointi on luonut alaikäisten ryöstörikollisuudesta vuoden 2022 aikana. Tätä selvitettiin vastaamalla tutkimuskysymyksiin, millaisia diskursseja alaikäisten ryöstörikollisuudesta tuotetaan Ylen vuoden 2022 uutisartikkeleissa sekä miten nämä diskurssit rakentavat kuvaa alaikäisistä ryöstörikollisina.

Ensimmäisessä teorialuvussa tarkastellaan nuorisorikollisuutta alaikäisten, eli alle 18-vuotiaiden kohdalla, esittelemällä rikollisuuden kehitystä, taustatekijöitä, rangaistuksia ja seurauksia sekä rikollisen käyttäytymisen ehkäisyä ja katkaisua. Näiden lisäksi tarkastellaan ryöstörikollisuutta ja sen määrittelyä. Toisessa luvussa keskitytään median ja rikosten väliseen suhteeseen esittelemällä rikosjournalismin tutkimusta, journalistin työtä määritteleviä ohjeita sekä tutkimusaineiston keräyskohteena ollutta Yleisradiota, eli Yleä.

Tutkimuksen aineisto koostui 44 Ylen uutisartikkelista vuoden 2022 ajalta. Kyseiset uutisartikkelit poimittiin rajaamalla aikajaksoksi 1.1.-31.12.2022 sekä käyttämällä hakusanoja ”ryöstö” ja ”nuoret ja ryöstöt”. Poimitut uutisartikkelit valikoitiin sillä perusteella, että niissä tuli puhua alaikäisistä joko kyseisellä termillä tai numeroina, uutisartikkelissa tuli olla mainittuna sana ryöstö, uutisartikkelista tuli käydä ilmi alaikäisen henkilön tehneen tai osallistuneen ryöstörikokseen ja tapahtumien tuli sijoittua Suomeen. Tutkimusmenetelmänä käytettiin diskurssianalyysia, jonka avulla tarkasteltiin kielenkäyttöä ja puhetapoja uutisartikkeleissa.

Aineiston analyysi toteutettiin diskurssianalyyttisin menetelmin tarkastelemalla tekstien kielellisiä piirteitä ja niiden tuottamia merkityksiä. Analyysissa kiinnitettiin huomiota toistuviin ilmauksiin ja sanavalintoihin. Tämän pohjalta aineistosta nostettiin esiin yhteensä neljä erilaista diskurssia, joita olivat ryhmäkäyttäytymisen, ennaltaehkäisyn ja kontrollin, yhteiskunnallisen huolen sekä eriarvoisuuden ja syrjäytymisen diskurssit. Tutkimuksen tulosten mukaan ryhmäkäyttäytymisen diskurssissa alaikäisten nuorten rikollisuus tulkitaan vertaisryhmän paineen, kulttuuristen vaikutteiden ja sosiaalisen median ohjaamana ilmiönä. Ennaltaehkäisyn ja kontrollin diskurssissa korostetaan viranomaisten ja vanhempien roolia rikosten pysäyttämisessä sekä varhaisessa puuttumisessa. Yhteiskunnallisen huolen diskurssissa nuorten rikollisuuden koettu kasvu, vakavoituminen ja auktoriteettien uhmaaminen nähdään oireena laajemmasta yhteiskunnallisesta kriisistä. Eriarvoisuuden ja syrjäytymisen diskurssissa alaikäisten ryöstörikollisuutta selitetään taloudellisella ja sosiaalisella eriarvoisuudella, kuten lastensuojelutaustalla sekä yhteiskunnan polarisaatiolla.

Tulosten mukaan uutisartikkeleissa alaikäisten ryöstörikollisuudesta rakentuvat diskurssit muovaavat kuvaa nuorista pääasiassa aikuisten, kuten poliisin ja muiden auktoriteettien puheen kautta. Aikuiskeskeinen puhe synnyttää kuvaa alaikäisistä ryöstörikollisista, jotka ovat ryhmäpaineen johdateltavissa, kontrollin tarpeessa, uhka yhteiskunnan turvallisuudelle tai rakenteellisen eriarvoisuuden uhreja. Nuorten oma ääni ja kokemukset jäävät pitkälti varjoon, mikä johtaa yksipuoliseen käsitykseen rikollisuudesta. Rikollisuus nähdään turvallisuus- ja kontrollikysymyksenä sekä rakenteellisten ongelmien seurauksena.