The Relational Social Support System and Study Engagement in Primary Schools
Rautanen, Pihla (2025)
Rautanen, Pihla
Tampere University
2025
Kasvatus ja yhteiskunta -tohtoriohjelma - Doctoral Programme of Education and Society
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2025-05-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3884-8
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3884-8
Tiivistelmä
Opettajat, vertaiset ja vanhemmat ovat keskeisimmät sosiaalisen tuen lähteet oppilaille heidän koulutyössään. Kustakin lähteestä koetulla tuella on havaittu olevan oma ja erityinen roolinsa oppilaiden opiskeluinnon muodostumisessa. Aiempi tutkimus tarkastelee eri lähteistä koettua tukea kuitenkin yleensä erillään, keskittyen opettajalta koettuun tukeen. Opettajalta, vertaisilta ja vanhemmilta koetun tuen tarkastelu kokonaisuutena, huomioiden eri lähteistä koetun tuen vaikutukset toisiinsa, on harvinaista. Lisäksi aikaisempi tutkimus on tarkastellut sosiaalista tukea yleensä resurssina opiskeluinnolle, vaikka on alustavaa näyttöä siitä, että sosiaalisen tuen ja opiskeluinnon välinen yhteys on vastavuoroinen. Opettajan tuen on havaittu olevan erityisen tärkeää oppilaiden opiskeluinnon vahvistumiselle. Näin ollen opettajan mahdollisuudet tarjota tukea oppilaille ovat olennaisia. Aikaisempaa tutkimusta siitä, miten opettajan resurssit ja ympäristön olosuhteet vaikuttavat opettajalta koettuun tukeen on kuitenkin varsin vähän.
Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tutkia sosiaalista tukea peruskoulussa dynaamisena systeeminä ja sen yhteyksiä oppilaiden opiskeluintoon. Väitöskirjassa tarkasteltiin oppilaiden opiskeluunsa kokemaa sosiaalista tukea opettajalta, vertaisilta ja vanhemmilta tarkastellen myös eri lähteistä koetun tuen välisiä yhteyksiä. Lisäksi tarkasteltiin luokanopettajan kokeman ammatillisen tuen, työhön liittyvän stressin, opetuskokemuksen ja institutionaalisten tekijöiden, kuten luokan koon, koulun koon ja koulun sosioekonomisen statuksen yhteyttä luokanopettajalta koettuun tukeen. Myös sukupuolten välisiä eroja tarkasteltiin oppilaiden kokemassa sosiaalisessa tuessa ja opiskeluinnossa.
Väitöskirja koostuu kolmesta osatutkimuksesta. Ensimmäisessä osatutkimuksessa neljäsluokkalaisilta (N = 2401 oppilasta) kerättyä poikittaista kyselyaineistoa analysoitiin rakenneyhtälömallinnuksella (polkumalli). Mallissa tarkasteltiin opiskeluinnon sekä opettajalta, vertaisilta ja vanhemmilta koetun sosiaalisen tuen välisiä yhteyksiä. Toisessa osatutkimuksessa oppilaita seurattiin neljänneltä luokalta kuudennelle luokalle (NT1 = 2401, NT2 = 2067, NT3 = 2003). Pitkittäistä kyselyaineistoa analysoitiin ristiviivemallilla, jossa oli erotettuina yksilöiden välinen ja yksilön sisäinen vaihtelu (RI-CLPM -malli). Mallissa tarkasteltiin opiskeluinnon sekä opettajalta, vertaisilta ja vanhemmilta koetun sosiaalisen tuen välisiä yhteyksiä yli ajan. Kolmannessa osatutkimuksessa oppilailta kerättyä pitkittäistä kyselyaineistoa täydennettiin heidän opettajiltaan kerätyllä kyselyaineistolla (N = 114 opettajaa). Yhdistettyä oppilas-opettaja -aineistoa analysoitiin kaksitasoisella kasvukäyrämallilla. Mallissa tarkasteltiin opettajan resurssien ja institutionaalisten tekijöiden vaikutusta oppilaiden kokeman opettajan tuen tasoon ja muutokseen kolmen vuoden aikana.
Tulokset osoittavat, että opiskeluun liittyvän sosiaalisen tuen kokeminen on dynaaminen vuorovaikutusprosessi, jota oppilaan opiskeluinto tukee ja vahvistaa. Oppilaan tunteet ja asenteet koulutyötä kohtaan vaikuttavat siihen, miten he hyödyntävät tarjolla olevaa sosiaalista tukea, osallistuvatko he myönteiseen oppimisorientoituneeseen vuorovaikutukseen opettajien ja vertaisten kanssa, vai vetäytyvätkö he siitä. Vaikuttaa siltä, että oppilaiden tulee kokea opiskelunsa riittävän merkitykselliseksi osallistuakseen aktiivisesti oppimiseen liittyvään vuorovaikutukseen vertaisten ja opettajien kanssa. Erityisesti vertaisten kesken opiskeluun liittyvän sosiaalisen tuen rakentuminen edellyttää oppilaan omaa aktiivisuutta. Riittävä opiskeluinto näyttäytyi edellytyksenä tällaiseen opiskeluun liittyvään vertaistukeen osallistumiselle. Opiskeluinto vahvisti myös kannustuksen, arvostuksen, välittämisen ja rakentavan palautteen kokemista opettajilta. Opettajalta koetulla sosiaalisella tuella näytti kuitenkin olevan vastavuoroinen suhde opiskeluinnon kanssa.
Tulokset tarjoavat uutta ymmärrystä siihen, että tuen tavoite vaikuttaa tarvittaviin tuen lähteisiin, muotoihin ja dynamiikkoihin. Toisin sanoen, tuen tavoite määrittää keneltä tukea tarvitaan, millaista tukea tarvitaan ja onko tuki annettua, saatua vai vastavuoroista. Tulokset osoittavat, että oppilaiden keskeisimmät tuen lähteet koulutyöhön ovat opettaja, vertaiset ja vanhemmat. Opettajalta ja vanhemmilta koettu tuki oli yhteydessä paitsi opiskeluintoon myös opiskeluun liittyvään vertaistukeen, jota oppilaat rakentavat keskenään. Kustakin lähteestä oppilaat tarvitsevat muodoltaan ja dynamiikaltaan hieman erilaista tukea kokeakseen opiskeluintoa.
Aikaisemman tutkimuksen mukaisesti tulokset korostivat emotionaalisen ja informatiivisen opettajan tuen keskeistä roolia oppilaiden opiskeluinnon tukemisessa. Opettajalta koettu kannustus, tunnustus, empatia ja välittäminen yhdistettynä selkeisiin oppimistavoitteisiin ja ohjeisiin näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ovat keskeisiä tekijöitä oppilaiden opiskeluinnon rakentumisessa. Sosiaalisen tuen kokeminen on kuitenkin dynaaminen vuorovaikutusprosessi, jossa sekä tuen antaja, että tuen saaja ovat molemmat aktiivisia. Oikea-aikaisen ja osuvan tuen tarjoaminen oppilaille, joilla on vaikeuksia tunnistaa koulutyön merkitystä, on samanaikaisesti erityisen tärkeä ja vaikea tehtävä opettajalle. Merkityksettömyys ja mielenkiinnon puute voi johtaa oppilaan vetäytymiseen myönteisestä vuorovaikutuksesta opettajien kanssa. Kuitenkin oppilaat, joiden opiskeluinto on erityisen heikkoa ovat niitä, jotka tarvitsisivat opettajan tukea, jotta mielenkiinto ei heikkene entisestään. Näin ollen opettajan mahdollisuudet tukea oppilaitaan ovat keskeisiä. Aiempaa tutkimusta siitä, miten opettajan resurssit ovat yhteydessä oppilaiden kokemaan tukeen opettajalta, on kuitenkin varsin vähän.
Tämän väitöskirjan tulokset korostavat opettajien työyhteisössään kokeman tuen ja työhyvinvoinnin merkitystä sille, miten oppilaat kokevat saavansa tarvitsemaansa tukea opettajalta. Ammatillinen tuki opettajien kesken ja kohtuullinen määrä työhön liittyvää stressiä ovat tärkeitä resursseja opettajille heidän työssään oppilaiden kanssa. Tulokset osoittavat, että kouluyhteisö muodostaa sosiaalisen tuen systeemin, jossa opettajien kokema kollegiaalinen tuki ja työhyvinvointi heijastuvat oppilaiden kokemaan sosiaaliseen tukeen opettajalta. Oppilaan omat tunteet ja asenteet koulutyötä kohtaan (opiskeluinto) kuitenkin vaikuttavat siihen, millä tavalla oppilaat kokevat opiskeluun tarjolla olevan sosiaalisen tuen aikuisilta ja osallistuvat opiskeluun liittyvään vertaistukeen.
Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tutkia sosiaalista tukea peruskoulussa dynaamisena systeeminä ja sen yhteyksiä oppilaiden opiskeluintoon. Väitöskirjassa tarkasteltiin oppilaiden opiskeluunsa kokemaa sosiaalista tukea opettajalta, vertaisilta ja vanhemmilta tarkastellen myös eri lähteistä koetun tuen välisiä yhteyksiä. Lisäksi tarkasteltiin luokanopettajan kokeman ammatillisen tuen, työhön liittyvän stressin, opetuskokemuksen ja institutionaalisten tekijöiden, kuten luokan koon, koulun koon ja koulun sosioekonomisen statuksen yhteyttä luokanopettajalta koettuun tukeen. Myös sukupuolten välisiä eroja tarkasteltiin oppilaiden kokemassa sosiaalisessa tuessa ja opiskeluinnossa.
Väitöskirja koostuu kolmesta osatutkimuksesta. Ensimmäisessä osatutkimuksessa neljäsluokkalaisilta (N = 2401 oppilasta) kerättyä poikittaista kyselyaineistoa analysoitiin rakenneyhtälömallinnuksella (polkumalli). Mallissa tarkasteltiin opiskeluinnon sekä opettajalta, vertaisilta ja vanhemmilta koetun sosiaalisen tuen välisiä yhteyksiä. Toisessa osatutkimuksessa oppilaita seurattiin neljänneltä luokalta kuudennelle luokalle (NT1 = 2401, NT2 = 2067, NT3 = 2003). Pitkittäistä kyselyaineistoa analysoitiin ristiviivemallilla, jossa oli erotettuina yksilöiden välinen ja yksilön sisäinen vaihtelu (RI-CLPM -malli). Mallissa tarkasteltiin opiskeluinnon sekä opettajalta, vertaisilta ja vanhemmilta koetun sosiaalisen tuen välisiä yhteyksiä yli ajan. Kolmannessa osatutkimuksessa oppilailta kerättyä pitkittäistä kyselyaineistoa täydennettiin heidän opettajiltaan kerätyllä kyselyaineistolla (N = 114 opettajaa). Yhdistettyä oppilas-opettaja -aineistoa analysoitiin kaksitasoisella kasvukäyrämallilla. Mallissa tarkasteltiin opettajan resurssien ja institutionaalisten tekijöiden vaikutusta oppilaiden kokeman opettajan tuen tasoon ja muutokseen kolmen vuoden aikana.
Tulokset osoittavat, että opiskeluun liittyvän sosiaalisen tuen kokeminen on dynaaminen vuorovaikutusprosessi, jota oppilaan opiskeluinto tukee ja vahvistaa. Oppilaan tunteet ja asenteet koulutyötä kohtaan vaikuttavat siihen, miten he hyödyntävät tarjolla olevaa sosiaalista tukea, osallistuvatko he myönteiseen oppimisorientoituneeseen vuorovaikutukseen opettajien ja vertaisten kanssa, vai vetäytyvätkö he siitä. Vaikuttaa siltä, että oppilaiden tulee kokea opiskelunsa riittävän merkitykselliseksi osallistuakseen aktiivisesti oppimiseen liittyvään vuorovaikutukseen vertaisten ja opettajien kanssa. Erityisesti vertaisten kesken opiskeluun liittyvän sosiaalisen tuen rakentuminen edellyttää oppilaan omaa aktiivisuutta. Riittävä opiskeluinto näyttäytyi edellytyksenä tällaiseen opiskeluun liittyvään vertaistukeen osallistumiselle. Opiskeluinto vahvisti myös kannustuksen, arvostuksen, välittämisen ja rakentavan palautteen kokemista opettajilta. Opettajalta koetulla sosiaalisella tuella näytti kuitenkin olevan vastavuoroinen suhde opiskeluinnon kanssa.
Tulokset tarjoavat uutta ymmärrystä siihen, että tuen tavoite vaikuttaa tarvittaviin tuen lähteisiin, muotoihin ja dynamiikkoihin. Toisin sanoen, tuen tavoite määrittää keneltä tukea tarvitaan, millaista tukea tarvitaan ja onko tuki annettua, saatua vai vastavuoroista. Tulokset osoittavat, että oppilaiden keskeisimmät tuen lähteet koulutyöhön ovat opettaja, vertaiset ja vanhemmat. Opettajalta ja vanhemmilta koettu tuki oli yhteydessä paitsi opiskeluintoon myös opiskeluun liittyvään vertaistukeen, jota oppilaat rakentavat keskenään. Kustakin lähteestä oppilaat tarvitsevat muodoltaan ja dynamiikaltaan hieman erilaista tukea kokeakseen opiskeluintoa.
Aikaisemman tutkimuksen mukaisesti tulokset korostivat emotionaalisen ja informatiivisen opettajan tuen keskeistä roolia oppilaiden opiskeluinnon tukemisessa. Opettajalta koettu kannustus, tunnustus, empatia ja välittäminen yhdistettynä selkeisiin oppimistavoitteisiin ja ohjeisiin näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ovat keskeisiä tekijöitä oppilaiden opiskeluinnon rakentumisessa. Sosiaalisen tuen kokeminen on kuitenkin dynaaminen vuorovaikutusprosessi, jossa sekä tuen antaja, että tuen saaja ovat molemmat aktiivisia. Oikea-aikaisen ja osuvan tuen tarjoaminen oppilaille, joilla on vaikeuksia tunnistaa koulutyön merkitystä, on samanaikaisesti erityisen tärkeä ja vaikea tehtävä opettajalle. Merkityksettömyys ja mielenkiinnon puute voi johtaa oppilaan vetäytymiseen myönteisestä vuorovaikutuksesta opettajien kanssa. Kuitenkin oppilaat, joiden opiskeluinto on erityisen heikkoa ovat niitä, jotka tarvitsisivat opettajan tukea, jotta mielenkiinto ei heikkene entisestään. Näin ollen opettajan mahdollisuudet tukea oppilaitaan ovat keskeisiä. Aiempaa tutkimusta siitä, miten opettajan resurssit ovat yhteydessä oppilaiden kokemaan tukeen opettajalta, on kuitenkin varsin vähän.
Tämän väitöskirjan tulokset korostavat opettajien työyhteisössään kokeman tuen ja työhyvinvoinnin merkitystä sille, miten oppilaat kokevat saavansa tarvitsemaansa tukea opettajalta. Ammatillinen tuki opettajien kesken ja kohtuullinen määrä työhön liittyvää stressiä ovat tärkeitä resursseja opettajille heidän työssään oppilaiden kanssa. Tulokset osoittavat, että kouluyhteisö muodostaa sosiaalisen tuen systeemin, jossa opettajien kokema kollegiaalinen tuki ja työhyvinvointi heijastuvat oppilaiden kokemaan sosiaaliseen tukeen opettajalta. Oppilaan omat tunteet ja asenteet koulutyötä kohtaan (opiskeluinto) kuitenkin vaikuttavat siihen, millä tavalla oppilaat kokevat opiskeluun tarjolla olevan sosiaalisen tuen aikuisilta ja osallistuvat opiskeluun liittyvään vertaistukeen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [5014]