Musiikkiterapia lasten perioperatiivisen kivun hoidossa
Svensk, Linnea (2025)
2025
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-04-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202503313151
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202503313151
Tiivistelmä
Musiikkiterapian vaikutuksia perioperatiivisen kivun hoidossa on tutkittu enemmän aikuisilla kuin lapsilla. Lapsilla kivun arvioinnista tekee haastavampaa lasten vielä rajallinen kyky sanoittaa ja ilmaista kipuaan. Musiikkiterapia voi vaikuttaa kivun kokemiseen vaikuttamalla hormonitasoihin ja tunnekokemuksiin. Musiikkiterapialla ei ole havaittu haittavaikutuksia toisin kuin useilla kipulääkkeillä lasten kivun hoidossa, minkä vuoksi musiikkiterapia voi olla hyödyllinen lisä kivunlievityksessä lapsilla. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on vastata kysymykseen, millaisia vaikutuksia musiikkiterapialla on lasten perioperatiivisen kivun hoidossa.
Aineisto koostui neljästä tutkimuksesta, jotka kerättiin systemaattisen haun avulla Pubmed-tietokannasta. Hakustrategia suunniteltiin PICO-mallin mukaisesti. Potilasryhmä (P) koostui lapsista (0–18-vuotiaat), joille oli tehty kirurginen tai muu lääketieteellinen toimenpide. Musiikkiterapian tuli olla tutkimuksessa omana interventioryhmänään (I). Kontrolliryhmänä (C) toimivat joko tavanomainen hoito, vastamelukuulokkeet tai muu ei-musiikillinen kivunlievitysmenetelmä. Tulokset (O) keskittyivät kivun lievittymiseen, joka oli arvioitu subjektiivisilla mittareilla. Mukaan otettiin englanninkieliset satunnaistetut tutkimukset. Lopullisista artikkeleista kerättiin tietoa taulukkoon systemaattisesti ja tutkimukset laatupisteytettiin RoB 2 –arviointilomakkeen avulla.
Haulla saatiin yhteensä 108 tulosta, joista lopulta 104 poissuljettiin PICO:jen perusteella. Suurimmassa osassa tutkimuksista ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja musiikkiterapiaryhmän ja kontrolliryhmän välillä kivun lievittymisessä. Musiikin vaikutukset voivat olla yksilöllisiä ja monimutkaisia, ja arviointiin vaikuttaa lasten kyky ilmaista kipua. Joissakin tutkimuksissa musiikilla oli lyhytaikainen vaikutus, mutta pitkäaikaisvaikutukset olivat vähäisempiä. Tutkimuksissa käytetyt kivun arviointimenetelmät poikkesivat toisistaan, mikä teki vertailusta haastavampaa. Lisäksi kivun hoidossa käytetyillä lääkemäärillä on voinut olla vaikutusta musiikkiterapian tehokkuuden arvioinnissa. Jatkossa tarvitaan tarkempia tutkimuksia kivun voimakkuuden ja altistuksen keston vaikutuksista musiikista saatavaan hyötyyn, sekä siitä, miten musiikkiterapiaa voitaisiin yhdistää muihin kivunhallintamenetelmiin. Lisää tarvitaan tutkimuksia, joissa lapsen iän merkitys hoitovasteeseen on otettu huomioon.
Aineisto koostui neljästä tutkimuksesta, jotka kerättiin systemaattisen haun avulla Pubmed-tietokannasta. Hakustrategia suunniteltiin PICO-mallin mukaisesti. Potilasryhmä (P) koostui lapsista (0–18-vuotiaat), joille oli tehty kirurginen tai muu lääketieteellinen toimenpide. Musiikkiterapian tuli olla tutkimuksessa omana interventioryhmänään (I). Kontrolliryhmänä (C) toimivat joko tavanomainen hoito, vastamelukuulokkeet tai muu ei-musiikillinen kivunlievitysmenetelmä. Tulokset (O) keskittyivät kivun lievittymiseen, joka oli arvioitu subjektiivisilla mittareilla. Mukaan otettiin englanninkieliset satunnaistetut tutkimukset. Lopullisista artikkeleista kerättiin tietoa taulukkoon systemaattisesti ja tutkimukset laatupisteytettiin RoB 2 –arviointilomakkeen avulla.
Haulla saatiin yhteensä 108 tulosta, joista lopulta 104 poissuljettiin PICO:jen perusteella. Suurimmassa osassa tutkimuksista ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja musiikkiterapiaryhmän ja kontrolliryhmän välillä kivun lievittymisessä. Musiikin vaikutukset voivat olla yksilöllisiä ja monimutkaisia, ja arviointiin vaikuttaa lasten kyky ilmaista kipua. Joissakin tutkimuksissa musiikilla oli lyhytaikainen vaikutus, mutta pitkäaikaisvaikutukset olivat vähäisempiä. Tutkimuksissa käytetyt kivun arviointimenetelmät poikkesivat toisistaan, mikä teki vertailusta haastavampaa. Lisäksi kivun hoidossa käytetyillä lääkemäärillä on voinut olla vaikutusta musiikkiterapian tehokkuuden arvioinnissa. Jatkossa tarvitaan tarkempia tutkimuksia kivun voimakkuuden ja altistuksen keston vaikutuksista musiikista saatavaan hyötyyn, sekä siitä, miten musiikkiterapiaa voitaisiin yhdistää muihin kivunhallintamenetelmiin. Lisää tarvitaan tutkimuksia, joissa lapsen iän merkitys hoitovasteeseen on otettu huomioon.