’’Aina kun ärsyynnyn, niin...’’ : Ohjaus- ja opetusvuorovaikutusta koskevien toimeenpanoaikomusten sisältö ja laatu MotiStyleSport-interventiossa – tottumusteoriaan pohjautuva sisällönanalyysi
Helander, Vilma (2025)
Helander, Vilma
2025
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-04-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202503313158
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202503313158
Tiivistelmä
Terveys- ja liikunta-alan ammattilaisten tuki voi olla elämäntapojen, kuten liikkumisen tai ruokavalion, muutoksessa merkittävässä roolissa. Teema on tärkeä niin yksilön, kuin yhteiskunnan näkökulmasta, sillä tutkimukset osoittavat ihmisten liikkuvan yhä vähemmän, ja terveysongelmat rasittavat terveydenhuoltoa, jonka kantokyky on jo valmiiksi heikentynyt. Liikunta- ja terveysalan ammattilaisten osaamisen kehittäminen on siksi tärkeää. MotiStyleSport-interventiossa pyrittiin kehittämään liikunnan ja terveyden edistämisen ammattilaisten vuorovaikutustaitoja. Osallistujille opetettiin motivoivia vuorovaikutustekniikoita, jotka tukevat ohjattavan psykologisia perustarpeita. Psykologisten perustarpeiden täyttyminen edistää laadukkaan, omaehtoisen motivaation syntymistä, mikä taas tukee elämäntapamuutoksien onnistumista. Intervention osallistujat tekivät vuorovaikutustekniikoista toimeenpanoaikomuksia eli kun-niin -suunnitelmia, joiden ideana on tehdä interventiossa opittujen vuorovaikutustekniikoiden käytöstä rutiininomaista, jolloin niiden käyttäminen ei vaadi aktiivista suunnittelua tai vaivannäköä, ja näin ollen niiden käyttö todennäköisemmin rakentuu osaksi pitkäaikaista ja luontevaa työskentelyä.
Tutkielman pääasiallisena teoreettisena viitekehyksenä toimii tottumusteoria, jonka mukaan tottumukset ovat jonkin ympäristön ärsykkeen tai vihjeen laukaisemia automaattisia toimintatapoja. Useimmat tottumukset ovat tiedostamattomia, mutta tottumuksia voi luoda myös tietoisesti. Tottumus syntyy, kun haluttua toimintaa toistetaan tarpeeksi usein valitun vihjeen tai ärsykkeen yhteydessä. Näin muistissa alkaa syntyä assosiaatio ärsykkeen ja toiminnan välille, ja riittävän toiston myötä toiminnasta tulee automaattinen responssi ärsykkeeseen. Monien käyttäytymisen muutoksen interventioiden ongelma on, että muutoksesta ei tule pysyvää, ja intervention päätyttyä palataan takaisin vanhoihin toimintatapoihin. Tottumusteoriaa hyödynnetään MotiStyleSport-interventiossa, jotta interventiossa opittu käyttäytymisen muutos jäisi pitkäaikaiseksi toiminnaksi.
Opittuja motivoivia vuorovaikutustekniikoita pyrittiin interventiossa vakiinnuttamaan pysyvään käyttöön toimeenpanoaikomuksien avulla. Toimeenpanoaikomukset (engl. implementation intentions) ovat toimintasuunnitelmia, joista käytetään myös nimitystä kun-niin -suunnitelmat. Nimitys kumpuaa suunnitelman rakenteesta: ’’aina kun tapahtuu x, niin toimin tavalla y’’. Toimeenpanoaikomukset koostuvat tilannevihjeestä ja siihen liitettävästä responssista, ja ne ovat tehokas aikomuksen toiminnaksi muuttamisen työkalu. Aiemmassa tutkimuksessa on havaittu, että hyvä ja tehokas toimeenpanoaikomus on riittävän tarkasti määritelty ja helposti toteutettava. Toimeenpanoaikomuksia on käytetty paljon mm. elintapojen muutoksien, terveyskäyttäytymisen, ja ympäristökäyttäytymisen interventioissa, mutta vuorovaikutuksen muutoksen yhteydessä niistä tiedetään vasta vähän.
Tämän pro-gradu -tutkielman tarkoituksena on syventyä siihen, miten MotiStyleSport -interventiotutkimukseen osallistuneet liikunnan ja terveyden edistämisen ammattilaiset suunnittelivat oman vuorovaikutus- ja opetuskäyttäytymisensä muutosta toimeenpanoaikomuksilla, eli kun-niin -suunnitelmilla, joita osallistujia interventiossa opetettiin ja kannustettiin tekemään.
Tutkielman aineistona käytetään MotiStyleSport-interventiotutkimuksen yhteydessä koulutukseen osallistuneilta ammattilaisilta kerättyä kyselylomakeaineistoa. Kyselylomakkeita täytettiin 3 eri aikapisteessä, jotka olivat ennen intervention alkua, keskellä eli kolmannen tapaamisen jälkeen ja viimeisen tapaamisen jälkeen. Aineistona käytetään kahden viimeisen aikapisteen lomakkeita, joissa osallistujilta kysyttiin ’’kerro, millaisen/millaisia kun-niin -suunnitelmia olet itsellesi tehnyt?’’. Toisen lomakkeen täytti 122 ja viimeisen 108 osallistujaa. Sisällönanalyysin ja aineiston kvantifioinnin eli määrällistämisen avulla vastataan tutkimuskysymyksiin, jotka ovat: 1. Kuinka yleisiä erilaiset tilannevihjeet olivat? 2. Kuinka yleisiä erilaiset responssit olivat? 3. Kuinka yleisiä erilaiset tilannevihjeen ja responssin yhdistelmät eli toimeenpanoaikomukset olivat? 4. Missä määrin toimeenpanoaikomukset noudattivat ohjeita? 5. Pyrittiinkö toimeenpanoaikomuksella luomaan uusi tottumus vai korvaamaan vanha tottumus?
Analyysin tulosten mukaan tilannevihjeistä suosituin oli ohjattavan toiminnan tuottama ärsyke, ja tällaista tilannevihjettä käytettiin 48,8 % toimeenpanoaikomuksista. Ohjattavan toiminnan tuottamista ärsykkeistä käytetyin alakategoria oli ohjattavan vastarinta, jota käytettiin 25,2 % toimeenpanoaikomuksista. Käytetyin vuorovaikutustekniikka oli avoimet kysymykset, jotka kattoivat 22 % toimeenpanoaikomuksista. Suosituin tilannevihjeen ja vuorovaikutustekniikan yhdistelmä, eli toimeenpanoaikomus oli ohjattavan toiminnan tuottama ärsyke yhdistettynä avoimiin kysymyksiin. Toimeenpanoaikomuksista 75,5 % vastasi intervention ohjeita, ja 24,4 % toimeenpanoaikomuksista ei vastannut ohjeita joko tilannevihjeen tai responssin osalta. 72,4 % toimeenpanoaikomuksista keskittyivät uuden tottumuksen luomiseen, kun taas 27,6 % toimeenpanoaikomuksista pyrki korvaamaan vanhaa, haitallista tottumusta.
Käytetyin tilannevihje oli ohjattavan vastarinta, mikä kertoo siitä, että toimeenpanoaikomuksia käytettiin usein haastaviksi koetuissa tilanteissa. Toimeenpanoaikomusten laadussa oli heikkouksia enemmän responssitoiminnan eli vuorovaikutustekniikan osalta kuin tilannevihjeiden osalta. 18,9 % toimeenpanoaikomuksista oli jollain tapaa epäonnistuneita vuorovaikutustekniikan osalta. Suurin haaste toimeenpanoaikomuksissa oli se, että yhteen tilannevihjeeseen liitettiin useampi responssi, jolloin suunnitelman toteutettavuus kärsii. Tätä tapahtui 12,6 % toimeenpanoaikomuksista. Tämän vuoksi tulevaisuuden interventioissa voi olla hyödyllistä painottaa toimeenpanoaikomusten rakennetta ja sitä, että niistä kannattaa tehdä riittävän yksinkertaisia ja helposti toteutettavia.
Tutkielman pääasiallisena teoreettisena viitekehyksenä toimii tottumusteoria, jonka mukaan tottumukset ovat jonkin ympäristön ärsykkeen tai vihjeen laukaisemia automaattisia toimintatapoja. Useimmat tottumukset ovat tiedostamattomia, mutta tottumuksia voi luoda myös tietoisesti. Tottumus syntyy, kun haluttua toimintaa toistetaan tarpeeksi usein valitun vihjeen tai ärsykkeen yhteydessä. Näin muistissa alkaa syntyä assosiaatio ärsykkeen ja toiminnan välille, ja riittävän toiston myötä toiminnasta tulee automaattinen responssi ärsykkeeseen. Monien käyttäytymisen muutoksen interventioiden ongelma on, että muutoksesta ei tule pysyvää, ja intervention päätyttyä palataan takaisin vanhoihin toimintatapoihin. Tottumusteoriaa hyödynnetään MotiStyleSport-interventiossa, jotta interventiossa opittu käyttäytymisen muutos jäisi pitkäaikaiseksi toiminnaksi.
Opittuja motivoivia vuorovaikutustekniikoita pyrittiin interventiossa vakiinnuttamaan pysyvään käyttöön toimeenpanoaikomuksien avulla. Toimeenpanoaikomukset (engl. implementation intentions) ovat toimintasuunnitelmia, joista käytetään myös nimitystä kun-niin -suunnitelmat. Nimitys kumpuaa suunnitelman rakenteesta: ’’aina kun tapahtuu x, niin toimin tavalla y’’. Toimeenpanoaikomukset koostuvat tilannevihjeestä ja siihen liitettävästä responssista, ja ne ovat tehokas aikomuksen toiminnaksi muuttamisen työkalu. Aiemmassa tutkimuksessa on havaittu, että hyvä ja tehokas toimeenpanoaikomus on riittävän tarkasti määritelty ja helposti toteutettava. Toimeenpanoaikomuksia on käytetty paljon mm. elintapojen muutoksien, terveyskäyttäytymisen, ja ympäristökäyttäytymisen interventioissa, mutta vuorovaikutuksen muutoksen yhteydessä niistä tiedetään vasta vähän.
Tämän pro-gradu -tutkielman tarkoituksena on syventyä siihen, miten MotiStyleSport -interventiotutkimukseen osallistuneet liikunnan ja terveyden edistämisen ammattilaiset suunnittelivat oman vuorovaikutus- ja opetuskäyttäytymisensä muutosta toimeenpanoaikomuksilla, eli kun-niin -suunnitelmilla, joita osallistujia interventiossa opetettiin ja kannustettiin tekemään.
Tutkielman aineistona käytetään MotiStyleSport-interventiotutkimuksen yhteydessä koulutukseen osallistuneilta ammattilaisilta kerättyä kyselylomakeaineistoa. Kyselylomakkeita täytettiin 3 eri aikapisteessä, jotka olivat ennen intervention alkua, keskellä eli kolmannen tapaamisen jälkeen ja viimeisen tapaamisen jälkeen. Aineistona käytetään kahden viimeisen aikapisteen lomakkeita, joissa osallistujilta kysyttiin ’’kerro, millaisen/millaisia kun-niin -suunnitelmia olet itsellesi tehnyt?’’. Toisen lomakkeen täytti 122 ja viimeisen 108 osallistujaa. Sisällönanalyysin ja aineiston kvantifioinnin eli määrällistämisen avulla vastataan tutkimuskysymyksiin, jotka ovat: 1. Kuinka yleisiä erilaiset tilannevihjeet olivat? 2. Kuinka yleisiä erilaiset responssit olivat? 3. Kuinka yleisiä erilaiset tilannevihjeen ja responssin yhdistelmät eli toimeenpanoaikomukset olivat? 4. Missä määrin toimeenpanoaikomukset noudattivat ohjeita? 5. Pyrittiinkö toimeenpanoaikomuksella luomaan uusi tottumus vai korvaamaan vanha tottumus?
Analyysin tulosten mukaan tilannevihjeistä suosituin oli ohjattavan toiminnan tuottama ärsyke, ja tällaista tilannevihjettä käytettiin 48,8 % toimeenpanoaikomuksista. Ohjattavan toiminnan tuottamista ärsykkeistä käytetyin alakategoria oli ohjattavan vastarinta, jota käytettiin 25,2 % toimeenpanoaikomuksista. Käytetyin vuorovaikutustekniikka oli avoimet kysymykset, jotka kattoivat 22 % toimeenpanoaikomuksista. Suosituin tilannevihjeen ja vuorovaikutustekniikan yhdistelmä, eli toimeenpanoaikomus oli ohjattavan toiminnan tuottama ärsyke yhdistettynä avoimiin kysymyksiin. Toimeenpanoaikomuksista 75,5 % vastasi intervention ohjeita, ja 24,4 % toimeenpanoaikomuksista ei vastannut ohjeita joko tilannevihjeen tai responssin osalta. 72,4 % toimeenpanoaikomuksista keskittyivät uuden tottumuksen luomiseen, kun taas 27,6 % toimeenpanoaikomuksista pyrki korvaamaan vanhaa, haitallista tottumusta.
Käytetyin tilannevihje oli ohjattavan vastarinta, mikä kertoo siitä, että toimeenpanoaikomuksia käytettiin usein haastaviksi koetuissa tilanteissa. Toimeenpanoaikomusten laadussa oli heikkouksia enemmän responssitoiminnan eli vuorovaikutustekniikan osalta kuin tilannevihjeiden osalta. 18,9 % toimeenpanoaikomuksista oli jollain tapaa epäonnistuneita vuorovaikutustekniikan osalta. Suurin haaste toimeenpanoaikomuksissa oli se, että yhteen tilannevihjeeseen liitettiin useampi responssi, jolloin suunnitelman toteutettavuus kärsii. Tätä tapahtui 12,6 % toimeenpanoaikomuksista. Tämän vuoksi tulevaisuuden interventioissa voi olla hyödyllistä painottaa toimeenpanoaikomusten rakennetta ja sitä, että niistä kannattaa tehdä riittävän yksinkertaisia ja helposti toteutettavia.