Viranomaisten ja yhteisöjen rooli DfD-rakentamisessa

Abstract

Rakennusalalla on kasvanut tarve kestävän kehityksen ja kiertotalouden mukaisten käytäntöjen omaksumiseen. Purettavaksi suunnittelu (Design for Disassembly, DfD) tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia vähentää rakennusjätteen määrää ja tukea materiaalien tehokasta uudelleenkäyttöä. DfD:n perusperiaate on suunnitella rakennukset siten, että ne voidaan purkaa elinkaarensa lopussa ja niiden osat voidaan käyttää uudelleen. Vaikka DfD:n hyödyt ovat selkeästi tunnistettu, sen laajamittainen käyttöönotto on hidasta sääntelyn puutteen ja taloudellisten kannustimien vähäisyyden takia. Tutkimuksessa tarkasteltiin tämänhetkistä lainsäädäntöä, standardointia ja haasteita koskien rakennusten purettavaksi suunnittelua. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, millaisten toimenpiteiden ja kannusteiden avulla viranomaiset voivat vaikuttaa rakennusten purettavaksi suunnittelun käyttöönoton laajuuteen ja kannattavuuteen. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kirjallisuustutkimusta ja aineisto kerättiin Web of Science -tietokannasta. Aineisto analysoitiin systemaattisesti. Tutkimuksessa tunnistettiin useita esteitä DfD-rakentamisen laajamittaiselle käyttöönotolle. Taloudelliset haasteet, kuten valikoivan purkamisen korkeammat kustannukset ja DfD:n vaatimat suuret alkuinvestoinnit, rajoittavat sen käyttöä, erityisesti tiukkojen budjettien ja aikarajojen vuoksi. Lisäksi sääntelyn ja standardien puute luo epävarmuutta alan toimijoille. Koulutuksen ja asiantuntemuksen puute oli myös yksi tunnistetuista esteistä. Lisäksi eri sidosryhmien heikko yhteistyö koetaan esteenä DfD:n kehitykselle. Tutkimustulosten mukaan DfD:n yleistyminen edellyttää tiukempaa lainsäädäntöä, selkeämpiä ohjeistuksia ja uusien standardien kehittämistä. Viranomaiset voivat tukea DfD-rakentamista luomalla käytännönläheisiä sääntöjä ja suosituksia, jotka selventävät sen soveltamista rakennusprojekteissa, sekä edistää uusien rakennusratkaisujen ja materiaalien käyttöönottoa. Lisäksi taloudelliset kannustimet, kuten verovähennykset ja investointituet purkamisen ja materiaalien uudelleenkäytön tukemiseksi, voivat tehdä DfD:n taloudellisesti houkuttelevammaksi. Viranomaisilla on myös tärkeä rooli yhteistyöverkostojen rakentamisessa muiden sidosryhmien kanssa, mikä edistää tiedonvaihtoa ja koulutusta DfD:n ymmärtämiseksi ja omaksumiseksi rakennusalalla. Tietoisuuden lisääminen ja koulutuksen tarjoaminen ovat myös keskeisiä toimenpiteitä, jotka voivat merkittävästi edistää DfD:n käyttöä ja hyväksyntää rakennusalan toimijoiden keskuudessa. Tutkimustuloksissa esiin tulleiden kehitysehdotusten perusteella työssä on laadittu ehdotus toimintasuunnitelmasta, jolla viranomaiset voivat edistää DfD-rakentamisen yleistymistä rakennusalalla. Toimintasuunnitelmassa ehdotetaan, että DfD:n käyttöönottoa lähestytään hallitusti ja vaiheittain, mikä mahdollistaa sen sujuvan integroimisen osaksi rakennusalan käytäntöjä. Ehdotetun toimintasuunnitelman avulla sääntely ja viranomaistoiminta kehittyvät rinnakkain rakennusalan uusien toimintatapojen kanssa. Tämä lähestymistapa tukee DfD:n tehokasta omaksumista ja sen laajempaa käyttöä tulevaisuudessa. Tutkimuksen tulokset tarjoavat suuntaviivoja sille, miten viranomaiset voivat edistää DfD:n käyttöönottoa. DfD voi toimia keskeisenä välineenä rakennusalan ympäristövaikutusten vähentämisessä ja kiertotalouden edistämisessä, mutta sen täysimittainen käyttöönotto vaatii viranomaisten aktiivista roolia ja lisää tutkimusta käytännön toimenpiteiden tueksi.

In the construction industry, there has been an increasing need to adopt practices aligned with sustainable development and the circular economy. Design for Disassembly (DfD) offers significant opportunities to reduce construction waste and support the efficient reuse of materials. The fundamental principle of DfD is to design buildings so that they can be disassembled at the end of their life cycle and their components can be reused. Although the benefits of DfD are clearly recognized, its widespread adoption has been slow due to a lack of regulation and limited financial incentives. The research examined the current legislation, standardization, and challenges related to design for disassembly in buildings. The aim of the study was to investigate what kind of actions and incentives authorities can take to influence the extent and profitability of DfD adoption. The research method used was a literature review, and the data was collected from the Web of Science database. The data was systematically analyzed. The study identified several barriers to the widespread adoption of DfD construction. Economic challenges, such as the higher costs of selective demolition and the large initial investments required by DfD, limit its use, especially under tight budgets and deadlines. Additionally, the lack of regulation and standards, particularly regarding the use of recycled materials, creates uncertainty for industry stakeholders. A lack of training and expertise was also identified as one of the barriers. Furthermore, weak cooperation among different stakeholders is seen as an obstacle to DfD development. According to the research findings, the widespread adoption of DfD requires stricter legislation, clearer guidelines, and the development of new standards. Authorities can support DfD construction by creating practical rules and recommendations that clarify its application in construction projects and promote the adoption of new building solutions and materials. Moreover, financial incentives, such as tax reductions and investment subsidies for demolition and material reuse, can make DfD more financially attractive. Authorities also have an important role in building cooperation networks with other stakeholders, which fosters information exchange and training to increase understanding and acceptance of DfD in the construction industry. Raising awareness and offering education are also key measures that can significantly promote the use and acceptance of DfD among construction industry actors. Based on the development suggestions identified in the study, a proposal for an action plan has been developed, which outlines how authorities can promote the widespread adoption of DfD in the construction industry. The action plan suggests approaching DfD adoption in a controlled and phased manner, which allows its smooth integration into construction industry practices. With the proposed action plan, regulation and governmental activities will develop in parallel with the new practices in the construction industry. This approach supports the effective adoption of DfD and its broader use in the future. The results of the study provide guidelines for how authorities can promote the adoption of DfD. DfD can serve as a key tool in reducing the environmental impacts of the construction industry and promoting the circular economy, but its full-scale adoption requires active involvement from authorities and further research to support practical measures.