Vammaisten maailmanlaajuiset ongelmat: Kirjallisuuskatsaus vammaisuuteen maailmalla

Abstract

Aiheeni valinnan taustalla on kokemukseni siitä, että vammaispalvelut jäävät usein muiden sosiaalityön alojen varjoon eikä siitä tiedetä kunnolla edes ammattilaisten keskuudessa. Esimerkiksi yliopistossa vammaissosiaalityön opettaminen on tuntunut harmittavan ja huolestuttavan vähäiseltä ja vammaissosiaalityötä kohtaan tuntuu olevan paljon negatiivisia tai epäluuloisia ennakkoluuloja. Tahdon tutkia eri maiden tilanteita ja vammaisten kohtaamia ennakkoluuloja sekä ongelmia, jotka he kohtaavat elämässään. Tutkielman tarkoituksena on valottaa vammaisten ihmisten elämäntilanteita ja miten vammaisuuteen vastataan.

Tutkielmani aineisto rakentuu yhdestätoista 2010-luvun jälkeen julkaistusta artikkelista, joissa käsitellään vammaisten ihmisten kohtelua sekä heidän kohtaamiaan ongelmia jokapäiväisessä elämässään eri maiden konteksteissa. Tutkimukseeni valikoin kolme artikkelia Pohjois-Amerikan kontekstista, neljä Euroopan kontekstista, kaksi Afrikan kontekstista ja kaksi Aasian kontekstista. Teoriataustanani käytän vammaisuuden sosiaaliteoreettista lähestymistapaa. Tutkielmani olen toteuttanut narratiivisena kirjallisuuskatsauksena ja olen hyödyntänyt sisällönanalyysiä aineiston analyysin taustalla.

Analyysin pohjalta aineistoista löytyy maailmanlaajuisia ongelmia, joita vammaiset ihmiset kohtaavat elämässään. Työhön pääsy näyttäytyy hyvin vaikeana, vaikka vammaisilla ihmisillä onkin usein halukkuutta ja pystyvyyttä työntekoon. Tämä sitoutui erityisesti taloudelliseen huono-osaisuuteen, jota vammaisten ihmiset kohtasivat erittäin paljon. Tilalla ja paikalla voidaan joko tuottaa tai estää vammaisten ihmisten toimijuutta yhteiskunnassa. Toiseus on lähes kaiken taustalla, jossa vammaiset ihmiset nähdään ei-vammaisista ihmisistä lähtökohtaisesti erilaisina ja huonompina. Tämä myös vaikuttaa olennaisesti vammaisten ihmisten omaan kokemukseen itsestään ja tärkeydestään. Self-advocacyn eli itsensä edustamisella voidaan vastata moneen näistä.

Tutkimuksen perusteella vammaisuuteen vastataan suhteellisen usein ennakkoluuloisesti ja holhoavasti. Löytyneet ongelmat esiintyivät kaikkialla maasta, mantereesta ja kulttuurista riippumatta, jota tulisi ottaa huomioon vammaisuuden tutkimuksessa. Erittäin tärkeäksi tulokseksi näen kuitenkin self-advocacyn eli itsensä edustamisen nökökulman, jossa vammaiset ihmiset ohjaavat yhteiskunnallista keskustelua hyväksyvämpään näkökulmaan vammaisuudesta ja ajavat vammaisten ihmisten oikeuksia ja mielipiteitä.