Direktiivit S2- ja erityisopetuksessa : Tapaustutkimus opetuspuheesta länsisuomalaisessa koulussa

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan direktiivejä opettajan luokkahuonepuheessa. Tutkittavana aineistona on neljä oppituntia, kaksi ensikielisten erityisopetuksen tuntia ja kaksi suomi toisena kielenä -oppituntia. Tuntien audiotallenteista keskitytään tarkastelemaan vain opettajan puhetta. Opettaja on sama kaikilla neljällä tunnilla. Tämän tapaustutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaista direktiivisyyttä opetuspuheessa ilmenee, sekä miten S2-oppitunnit ja ensikielisten oppitunnit mahdollisesti eroavat tässä suhteessa toisistaan.

Tutkimus sijoittuu luokkahuonevuorovaikutuksen ja direktiivisyyden tutkimuksen kenttään. Lisäksi osa tämän tutkimuksen teoreettista viitekehystä on S2-tutkimus. Tämä tutkimus sivuaa S2-tutkimusta ottaessaan havainnoinnin kohteeksi S2-opetuksen tunteja. Tutkimus siis yhdistää S2-tutkimuksen ja direktiivisyyden tutkimuksen keskittyen opettajan puheeseen.

Tutkimuksen aineisto, äänitallenteet ja kirjalliset havainnot neljästä oppitunnista, on kerätty loppukeväästä 2024 eräästä länsisuomalaisesta koulusta. Kirjallisten havaintojen kerääminen on saanut motivaationsa etnografisesta lähestymistavasta. Äänitallenteet tunneista on litteroitu, ja niistä poimitut direktiiviset ilmaukset on luokiteltu direktiiviryhmiin. Matematiikan erityisopetustuntien osalta aineistosta on löytynyt yhteensä 233 direktiiviä ja S2-tunneilta 181. Aineiston analyysissä yhdistettiin aineistolähtöistä laadullista ja määrällistä analyysiä. Laadulliseen analyysiin rajattiin määrällisen tarkastelun pohjalta yleisimmät direktiiviluokat.

Analyysi osoittaa, että erilaista direktiivisyyttä esiintyy tutkitun opettajan puheessa tämän aineiston perusteella paljon. Pääryhmät ovat imperatiivi, monikon ensimmäisen persoonan passiivimuotoinen indikatiivi, (sä) teet -direktiivi sekä modaaliverbin sisältämät direktiivit. Kaikista paitsi (sä) teet -direktiiveistä löytyy myös liitepartikkelimuotoja, kuten katoppas, jotka ovat yleensä pehmeämpiä direktiivejä kuin niin sanotut paljaat direktiivit. Direktiivejä opettaja pehmentää myös esimerkiksi itsenäisillä sävypartikkeleilla ja konditionaalilla. Tutkimus osoittaa, että tässä aineistossa ensikielisille suunnattu opetuspuhe eroaa jonkin verran S2-oppilaille suunnatusta opetuspuheesta, mutta yhtäläisyyksiäkin löytyy. Direktiivisyys on ylipäätään aineistossa melko pehmeää. Aineistossa ei juurikaan esiinny absoluuttisia käskyjä tai kieltoja, ennemminkin kehotuksia. Toisaalta S2-tunneilla imperatiivin kieltomuodot ovat hieman absoluuttisempia ja ”kurinpidollisempia” kuin matematiikan tunneilla. Imperatiivi on molemmilla tunneilla toiseksi yleisin. Monikon ensimmäisen persoonan passiivimuotoinen indikatiivi löytyy myös molempien tuntien kolmen yleisimmän direktiivin joukosta. (Sä) teet -direktiivit sen sijaan keskittyvät tutkimusaineistossa matematiikan tunneille. (Sä) teet -rakenteinen direktiivi on matematiikan tuntien yleisin direktiivi, mutta S2-tunneilla melko harvinainen. Aineistossa tarkasteltavia tunteja yhdistävä ilmiö opettajan luokkahuonepuheessa on puhekielisen kattoa-verbin yleinen käyttö direktiivisissä merkityksissä. Samaista verbiä opettaja käyttää myös maneerinomaisesti, joten tässä tutkimuksessa on pitänyt erotella nämä ilmaisut varsinaisista direktiivisistä ilmauksista. Jonkin verran aineistossa on myös oppiainesidonnaisia verbejä, kuten laskea ja lukea, direktiivisissä yhteyksissä.

On huomioitava, että tällaisella yksittäisellä tapaustutkimuksella ei ole mahdollista saada yleistettäviä tuloksia. Tämä tutkimus antaa kuitenkin pohjan vastaaville vertaileville tutkimuksille.