Perintönä mielenterveys: Kirjallisuuskatsaus mielenterveysongelmien ylisukupolvisuuden syihin ja mekanismeihin

Abstract

Mielenterveysongelmien ylisukupolvisuus on tutkimuksissa tunnistettu ilmiö. Suuri osa tutkimuksesta keskittyy kuitenkin ilmiön yleisyyden kuvailuun, eikä ota kantaa syihin. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on narratiivisen kirjallisuuskatsauksen keinoin selvittää, millaisia mekanismeja ja syitä mielenterveysongelmien ylisukupolvisen siirtymän taustalla on, eli miksi mielenterveysongelmat siirtyvät ylisukupolvisesti. Tutkielman teoreettinen taustoitus sisältää mielenterveyden käsitteellistä tarkastelua, tutkimustietoa ylisukupolvisuudesta sekä resilienssin ja sosiaalisen kimmoisuuden käsitteet. Tutkielma pyrkii lähestymään aihetta moniulotteisesti, huomioiden sekä yksilön psykopatologian, että laajemmin sosiaaliset ja yhteiskunnalliset tekijät.

Tutkielma on toteutettu laadullisena kirjallisuuskatsauksena, jossa analysoidaan 14 tieteellistä artikkelia sekä yhtä kirjan lukua. Kaikki aineistot ovat vertaisarvioituja. Aineistoissa on sekä kansainvälisiä, että suomalaisia julkaisuja. Analyysissa aineistoista nousi viisi teemaa, jotka selittävät ylisukupolvisuuden ilmiötä. Teemat ovat genetiikka, kaltoinkohtelu, vanhemman ja lapsen suhde, vanhemmuustyylien ylisukupolvisuus sekä riskiä suurentavat ympäristötekijät.

Tutkielman tulokset osoittavat mielenterveysongelmien ylisukupolvisuuden olevan kehämäinen ilmiö, johon liittyy niin biologisia, psykologisia, kuin sosiaalisiakin tekijöitä. Ylisukupolvisuus alkaa osaltaan jo geneettisellä tasolla, vanhemman ja lapsen jakaessa yhteiset geenit, jotka voivat altistaa tietyille mielenterveyden haasteille. Geenit ja ympäristö vuorovaikuttavat jatkuvasti keskenään, selittäen yksilöllisiä eroja eri tekijöiden vaikutuksissa. Haitalliset lapsuudenkokemukset, kuten ACE:t, ovat merkittävä riskitekijä lapsen psykopatologialle ja niiden vaikutukset näyttävät siirtyvän ylisukupolvisesti. Vanhemman ja lapsen läheinen suhde on mielenterveyttä suojaava tekijä, mutta jatkuva kritiikki, verbaalinen aggressiivisuus ja vanhemman masennuksen tuoma ihmissuhdestressi heikentävät tätä suhdetta, altistaen mielenterveysongelmille. Haitalliset vanhemmuustyylit siirtyvät usein ylisukupolvisesti ja niiden välittävänä tekijänä ovat usein juuri mielenterveysongelmat. Sosiaaliset ongelmat, kuten päihteidenkäyttö ja toimeentulon haasteet näyttäytyivät tutkielmassa riskejä suurentavina tekijöinä, jotka kuormittavat osaltaan yksilön ja perheen resilienssiä ja riskeeraavat mielenterveyttä.

Mielenterveysongelmien ylisukupolvisuuden ilmiön tunnistaminen ja syiden ymmärtäminen on sosiaalityössä tärkeää, sillä sosiaalityö kohtaa niin mielenterveysongelmia, kuin sosiaalisia haasteita jatkuvasti. Ylisukupolvisuuden konkreettisten syiden ymmärtäminen mahdollistaa apukeinojen kohdentamisen tehokkaasti. Tutkielman tulokset antavat viitteitä kohdennetun avun ja moniammatillisen yhteistyön tarpeesta ylisukupolvisuuden kehän katkaisemiseksi.