Emotionaalinen saatavillaolo varhaisessa vuorovaikutuksessa: Ulkopuolisen havainnoinnin ja itsearvioinnin yhteys

Abstract

Varhainen vuorovaikutus luo pohjan lapsen hyvinvoinnille ja kehitykselle. Sen laatua voidaan kuvata emotionaalisen saatavillaolon (EA) käsitteellä, joka tarkoittaa vuorovaikutuksen kahden osapuolen kykyä jakaa tunnepohjainen ja turvallinen keskinäinen suhde. EA:ta voidaan tarkastella ulkopuolisen koulutetun havainnoijan toimesta tai vanhemman itsearviointina. Aiemman tutkimustiedon perusteella tiedetään, että vanhemmuuden ja vanhempi–lapsisuhteen arvioinnissa käytettävien havainnointiin ja itsearviointiin pohjautuvien menetelmien välillä on perustavanlaatuisia eroja, eivätkä ne usein korreloi keskenään. Havainnointiin ja itsearviointiin pohjautuvien EA-menetelmien yhteyksistä löytyy tiettävästi vain yksi Vliegenin ja kumppanien (2009) toteuttama tutkimus. Toisin kuin vanhemmuutta ja vanhempi–lapsisuhdetta tarkastelevissa tutkimuksissa yleensä, Vliegenin ja kumppanien (2009) tutkimuksen tulosten mukaan valtaosa menetelmien välillä tarkastelluista EA-ulottuvuuksista oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä toisiinsa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko äidin itsearvioima EA yhteydessä ulkopuolisen havainnoijan tekemään arvioon EA:sta äidin ja noin puolen vuoden ikäisen lapsen välisessä vuorovaikutuksessa. Hypoteesina oli Vliegenin ja kumppanien (2009) tulosten pohjalta, että osa ulottuvuuksista olisi tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä toisiinsa. Yhteyden oletettiin olevan voimakkainta havainnoidun sensitiivisyyden ja itsearvioidun dyadisen EA:n välillä, joka tässä tutkimuksessa koostui yhteisen virittyneisyyden ja tunnereaktioiden laadun ulottuvuuksista. Tutkimukseen osallistui 63 tamperelaista äitiä ja heidän noin puolivuotiaat lapsensa. Emotionaalista saatavillaoloa arvioitiin havainnointiin pohjautuen Emotional Availability (EA) scales (4. painos) -menetelmällä äidin ja lapsen videoidusta leikkitilanteesta. Emotionaalisen saatavillaolon itsearvioinnissa käytettiin Emotional Availability–Self-Report (EA-SR) -menetelmää. EA:n kuuden ulottuvuuden (äidin sensitiivisyys, jäsentävyys, tunkeilevuuden puute ja vihamielisyyden puute sekä lapsen reagointikyky ja kyky ottaa vanhempi mukaan vuorovaikutukseen) ja EA-SR:n ulottuvuuksista muodostettujen kolmen keskiarvosummamuuttujan (vanhemman EA, lapsen EA ja dyadin EA) yhteyksiä tarkasteltiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimen avulla. Aineistossa äidin, lapsen ja dyadinen emotionaalinen saatavillaolo oli melko korkeaa sekä havainnointiin että itsearviointiin pohjautuvilla menetelmillä tarkasteltuna. Kuitenkin vastoin asetettua hypoteesia mikään menetelmien välisistä ulottuvuuksista ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteyksissä toisiinsa. Tutkimus kuitenkin antoi uutta tietoa havainnointiin ja itsearviointiin pohjautuvien menetelmien yhteyksistä EA:n arvioinnissa. Tulosten perusteella menetelmät eivät korvaa toisiaan. Kuitenkin niiden käyttäminen yhdessä voi tarjota kokonaisvaltaisemman kuvan EA:sta vanhempi–lapsisuhteen varhaista vuorovaikutusta tarkasteltaessa ja suunniteltaessa toimenpiteitä vuorovaikutuksen tukemiseksi esimerkiksi neuvoloissa. Lisää tutkimustietoa kuitenkin tarvitaan varsinkin EA-SR-menetelmän validiteetista ja luotettavuudesta sekä menetelmien välisiin eroihin merkittävimmin vaikuttavista tekijöistä.