Työuupumuksen kohtaaminen ja hoito uupuneiden kokemana : Laadullinen sisällönanalyysi vakavasti työuupuneiden kohtaamisen ja hoidon kokemuksista

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen vakavasti työuupuneiden kokemuksia työuupumuksen kohtaamisesta ja hoidosta. Tavoitteenani on selvittää, miten työuupuneet itse ovat kokeneet tulleensa kohdatuiksi ja miten he ovat kokeneet työuupumukseen saamansa avun ja hoidon. Tutkimuskysymykseni on: Minkälaisia kokemuksia työuupumuksen kohtaamisesta ja hoidosta vakavista työuupumusoireista kärsivillä työuupuneilla on? Aiheen tutkiminen on tärkeää, sillä Suomessa riski sairastua työuupumukseen on noussut huomattavasti koronapandemian jälkeen. Tutkimusaineistoni koostuu kahdenkymmenenviiden vakavia työuupumusoireita kokeneen työuupuneen haastattelusta. Haastatteluaineisto on kerätty osana Tampereen yliopiston Työuupumuksen alkulähteillä -tutkimushanketta. Aineistoni analyysi on toteutettu aineistolähtöisen laadullisen sisällönanalyysin avulla.

Työuupumuksen kohtaamisen kokemuksissa haastateltavat korostivat esihenkilön, työtovereiden sekä läheisten ihmisten kohtaamisen kokemuksia. Myönteisenä esihenkilön kohtaamisena haastateltavat kokivat kuuntelemisen ja työuupumuksen vakavasti ottamisen sekä terveydenhuollon pariin ohjaamisen. Työtovereiden osalta vertaistuen ja keskusteluavun saaminen kohtaamisen hetkellä koettiin merkityksellisenä. Läheisten myönteisissä kohtaamisen kokemuksissa korostuivat uupuneen muuttuneen käytöksen huomaaminen läheisten toimesta ja tuen antaminen uupuneelle. Kielteiset kohtaamisen kokemukset liittyivät esihenkilön kuuntelemattomuuteen, välttelevyyteen, odottamattomaan ja ei-toivottuun reagointiin sekä täyteen reagoimattomuuteen.

Työuupumuksen hoidon osalta haastatteluissa esiin nousivat kokemukset työpaikan sekä terveydenhuollon toimenpiteistä. Myönteisissä kokemuksissa työpaikan toimenpiteistä korostuivat suunnitelmat ja ratkaisut työuupuneen toipumisen mahdollistamiseksi, esihenkilön tuki sekä hyvä keskusteluyhteys työpaikan ja terveydenhuollon välillä. Kielteisinä kokemuksina työpaikan hoitotoimenpiteistä nähtiin vastuun vieritys toipumisesta yksilön itsensä kannettavaksi sekä se, ettei työpaikalla tehty muutoksia työuupumuksesta toipumisen edistämiseksi. Terveydenhuollossa myönteisiä kokemuksia oli terveydenhuollon ammattilaiselta saadusta tuesta ja ymmärryksestä, kuulluksi tulemisen tunteesta sekä yksilöllisestä kohtaamisesta ja hoidosta, esimerkiksi psykoterapiasta. Kielteisiä kokemuksia työuupumuksen hoidosta oli siinä, ettei työuupumukseen suhtauduttu terveydenhuollossa riittävällä vakavuudella, uupunutta ei kohdattu yksilönä, hoidon saamisen eteen täytyi tehdä paljon työtä ja hoitoon pääsemistä tarvitsi odottaa. Haasteena haastateltavat kokivat myös sen, ettei terveydenhuollosta saatu apu muuttanut uupumusta aiheuttavaa tilannetta työpaikalla. Työuupuneet olisivat kaivanneet työpaikallaan esimerkiksi kuulluksi tulemista, ratkaisukeskeisyyttä, vastuunkantoa sekä selkeälinjaisempaa johtamista.

Tutkimus antaa tietoa siitä, millaisia kokemuksia työuupuneilla oli työuupumuksen kohtaamisesta ja hoitotoimenpiteistä sekä siitä, millaisia toimenpiteitä työuupuneet olisivat tilanteessaan kaivanneet. Tulosten perusteella pelkästään yksilöön kohdistuvat toimenpiteet eivät ole riittäviä työuupumuksesta toipumisen edistämiseksi, vaan työuupumuksen ennaltaehkäisyn ja interventiotoimenpiteiden tulee tapahtua myös organisaatioissa ja terveydenhuollossa. Esihenkilön toiminnalla, organisaation valmiudella ja halukkuudella tehdä muutoksia sekä terveydenhuollosta yksilöllisen, oikeanlaisen avun saamisella voidaan vaikuttaa työuupumuksesta toipumiseen. Tulokset nostavat esiin tarpeen jatkotutkimukselle siitä, minkälaiset preventiot ja interventiot työuupumuksen ennaltaehkäisemisessä ja hoidossa ovat toimivimpia ja mistä johtuu, ettei työntekijöiden työuupumukseen organisaatioissa puututa tarpeeksi tehokkaasti.