Arjen riskioloissa elävän alle kouluikäisen lapsen ja perheen tuen tarpeen tunnistaminen ja tukeminen
Storvik-Sydänmaa, Stiina (2025)
Storvik-Sydänmaa, Stiina
Tampere University
2025
Terveystieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Health Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2025-05-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3840-4
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3840-4
Tiivistelmä
Aika ennen lasten kouluikää on perheille merkityksellinen elämänvaihe. Lapsille se on tärkeä kasvun ja kehityksen vaihe, vanhemmille puolestaan vanhemmuuden kasvun aikaa. Suomessa alle kouluikäisten lasten perheet voivat pääsääntöisesti hyvin, mutta perheiden välinen eriarvoisuus ei ole kadonnut. Osalla lapsiperheistä on hyvinvointia heikentävät riskiolot ja heillä on monialainen tuen tarve arkeen. Arjen riskitekijöitä ovat tyypillisesti taloudelliset ongelmat, perhedynamiikan haasteet ja vanhempien päihteidenkäyttö. Myös vanhempien mielenterveyshäiriöt voivat heikentää arjen hyvinvointia. Arjen riskioloissa elävien perheiden ennaltaehkäisevän ja oikea-aikaisen tuen saaminen vahvistaa perheiden hyvinvointia ja vähentää arjen kuormitusta.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja kehittää käsitteellinen toimintamalli arjen riskioloissa elävien alle kouluikäisten lasten ja perheiden tuen tarpeen tunnistamisesta ja tuesta. Malli kuvaa terveydenhoitajan ja perheen väliset erilaiset toimintatavat vastata perheen tuen tarpeeseen. Tutkimuksen tavoitteena on kehittää ennaltaehkäisevää työtä ja lisätä neuvolatoiminnan perhelähtöisyyttä, jotta perheiden tuen tarpeet huomioitaisiin herkemmin ja tukea voitaisiin järjestää oikea-aikaisesti.
Tutkimus on toteutettu toimintatutkimuksellista lähestymistapaa käyttäen vuosina 2010–2013. Tutkimus muodostui neljästä vaiheesta. Vaihe 1 muodostui lastenneuvolan terveydenhoitajien (n=13) haastatteluista, joissa he kuvasivat, millaista on toimia arjen riskioloissa elävien perheiden kanssa. Vaihe 2 sisälsi lastenneuvolan terveydenhoitajien (n=5) ryhmätapaamisia ja heidän yksilöhaastatteluitaan, joiden avulla kuvattiin, millaisia toimintakäytänteitä terveydenhoitajilla oli arjen riskioloissa elävien perheiden kanssa ryhmätapaamisten jälkeen. Ryhmätapaamisten kuvattiin kehittävän myös terveydenhoitajien ammatillista osaamista. Vaiheessa 3 haastateltiin perheiden äitejä (n=5) siitä, millaisena he kuvaavat perheen arjen ja saamansa tuen lastenneuvolasta ja millaisia odotuksia heillä on lastenneuvolasta. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä ja ryhmätapaamiset teema-analyysin avulla. Lisäksi äitien haastatteluaineiston avulla kuvattiin tarinatyypit (n=5) perheiden arjesta narratiivista analyysia hyödyntäen. Ryhmätapaamiset analysoitiin teema-analyysin avulla. Vaiheessa 4 vertailtiin vaiheiden 1–3 tuloksia perheiden tuesta ja tuen tarpeesta suhteessa terveydenhoitajalla heränneeseen huoleen perheestä. Tulosten synteesinä muodostui käsitteellinen toimintamalli terveydenhoitajan ja arjen riskioloissa elävän perheen tuen tarpeen tunnistamisesta ja tuesta.
Käsitteellinen toimintamalli muodostettiin neljästä erilaisesta terveydenhoitajan ja perheen toimintatavasta, joista kolmessa toimintatavassa joko perhe ei koe tai ei tunnista tuen tarvetta tai terveydenhoitajalla ei herää huoli perheen tuen tarpeesta. Näissä tilanteissa perhe jää ilman riittävää tukea. Neljännessä toimintatavassa on ideaalinen tilanne, jossa tuki annetaan oikeaan aikaan ja se vastaa perheen tarpeisiin. Tällöin sekä terveydenhoitajalla on herännyt huoli perheen tilanteesta että perhe itse kokee tarvitsevansa tukea ja on valmis ottamaan sitä vastaan.
Tutkimustulokset lisäävät ymmärrystä arjen riskioloissa elävien perheiden tukemisesta sekä ammattilaisen että perheiden näkökulmasta. Tuloksia voidaankin hyödyntää terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisten ja opiskelijoiden koulutuksessa, vahvistaen heidän perhehoitotyön osaamistaan. Lisäksi tutkimustulokset tarjoavat arvokkaita näkökulmia hallinnollisiin päätöksiin, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden riittävän organisoinnin ja johtamisen kannalta.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja kehittää käsitteellinen toimintamalli arjen riskioloissa elävien alle kouluikäisten lasten ja perheiden tuen tarpeen tunnistamisesta ja tuesta. Malli kuvaa terveydenhoitajan ja perheen väliset erilaiset toimintatavat vastata perheen tuen tarpeeseen. Tutkimuksen tavoitteena on kehittää ennaltaehkäisevää työtä ja lisätä neuvolatoiminnan perhelähtöisyyttä, jotta perheiden tuen tarpeet huomioitaisiin herkemmin ja tukea voitaisiin järjestää oikea-aikaisesti.
Tutkimus on toteutettu toimintatutkimuksellista lähestymistapaa käyttäen vuosina 2010–2013. Tutkimus muodostui neljästä vaiheesta. Vaihe 1 muodostui lastenneuvolan terveydenhoitajien (n=13) haastatteluista, joissa he kuvasivat, millaista on toimia arjen riskioloissa elävien perheiden kanssa. Vaihe 2 sisälsi lastenneuvolan terveydenhoitajien (n=5) ryhmätapaamisia ja heidän yksilöhaastatteluitaan, joiden avulla kuvattiin, millaisia toimintakäytänteitä terveydenhoitajilla oli arjen riskioloissa elävien perheiden kanssa ryhmätapaamisten jälkeen. Ryhmätapaamisten kuvattiin kehittävän myös terveydenhoitajien ammatillista osaamista. Vaiheessa 3 haastateltiin perheiden äitejä (n=5) siitä, millaisena he kuvaavat perheen arjen ja saamansa tuen lastenneuvolasta ja millaisia odotuksia heillä on lastenneuvolasta. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä ja ryhmätapaamiset teema-analyysin avulla. Lisäksi äitien haastatteluaineiston avulla kuvattiin tarinatyypit (n=5) perheiden arjesta narratiivista analyysia hyödyntäen. Ryhmätapaamiset analysoitiin teema-analyysin avulla. Vaiheessa 4 vertailtiin vaiheiden 1–3 tuloksia perheiden tuesta ja tuen tarpeesta suhteessa terveydenhoitajalla heränneeseen huoleen perheestä. Tulosten synteesinä muodostui käsitteellinen toimintamalli terveydenhoitajan ja arjen riskioloissa elävän perheen tuen tarpeen tunnistamisesta ja tuesta.
Käsitteellinen toimintamalli muodostettiin neljästä erilaisesta terveydenhoitajan ja perheen toimintatavasta, joista kolmessa toimintatavassa joko perhe ei koe tai ei tunnista tuen tarvetta tai terveydenhoitajalla ei herää huoli perheen tuen tarpeesta. Näissä tilanteissa perhe jää ilman riittävää tukea. Neljännessä toimintatavassa on ideaalinen tilanne, jossa tuki annetaan oikeaan aikaan ja se vastaa perheen tarpeisiin. Tällöin sekä terveydenhoitajalla on herännyt huoli perheen tilanteesta että perhe itse kokee tarvitsevansa tukea ja on valmis ottamaan sitä vastaan.
Tutkimustulokset lisäävät ymmärrystä arjen riskioloissa elävien perheiden tukemisesta sekä ammattilaisen että perheiden näkökulmasta. Tuloksia voidaankin hyödyntää terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisten ja opiskelijoiden koulutuksessa, vahvistaen heidän perhehoitotyön osaamistaan. Lisäksi tutkimustulokset tarjoavat arvokkaita näkökulmia hallinnollisiin päätöksiin, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden riittävän organisoinnin ja johtamisen kannalta.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [5022]