Tuen tarpeisten lasten leikin tarkastelu varhaiskasvatuksen vertaisryhmissä : Systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaista tutkimusta on tehty tuen tarpeisten lasten leikistä varhaiskasvatuksen vertaisryhmissä vuosina 2015–2024. Tuen tarpeisten lasten yhteydessä puhutaan useimmiten erilaisista kehitykseen, oppimiseen, vuorovaikutukseen tai fyysiseen toimintakykyyn liittyvistä poikkeavuuksista tai haasteista. Tuen tarpeisten lasten leikissä korostuvat erilaiset pedagogiset ja rakenteelliset järjestelyt sekä leikkiä tukevat työtavat. Inklusiivisessa varhaiskasvatuksessa leikin tukemiseen ja toteutumiseen vaikuttavat monet tekijät, kuten vertaissuhteet, vuorovaikutus ja pedagoginen ympäristö.

Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä perehdytään leikkiin ja leikin merkitykseen lasten kehitykselle, kolmitasoiseen tukeen ja tuen tarpeeseen, osallisuuteen, inklusiivisuuteen ja vertaissuhteisiin. Tutkielman aineisto koostui 10 englanninkielisestä vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista. Tutkimusaineisto kerättiin kahdesta eri tietokannasta systemaattisen tiedonhaun sekä ennalta määriteltyjen sisäänotto- ja poissulkukriteerien avulla. Kerätty aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.

Analyysin tuloksina syntyi kolme yläluokkaa. Aineiston 10 artikkelista viisi jäsentyi yläluokkaan sosiaalisen leikin ja vertaissuhteiden tukeminen, kolme artikkelia yläluokkaan leikkikäyttäytymisen ja leikkiympäristön tekijät ja kaksi artikkelia yläluokkaan leikin pedagoginen tuki ja kasvattajien rooli. Tutkimustulokset osoittivat, että inklusiivinen varhaiskasvatus tukee merkittävästi erityistä tukea tarvitsevien lasten sosiaalisten taitojen kehitystä, mutta samalla se tuo mukanaan haasteita kasvattajien pedagogiseen työskentelyyn. Kasvattajien merkitys oli olennainen, sillä heidän roolinsa leikkitilanteiden ohjaajina, esimerkkinä toimimisessa ja vuorovaikutuksen edistäjinä vaikutti suoraan lasten mahdollisuuksiin osallistua leikkiin. Leikkiympäristön saavutettavuus, selkeä rakenne, visuaaliset tukimateriaalit ja säännölliset rutiinit helpottivat lasten aktiivista osallistumista. Leikin tukeminen varhaiskasvatuksessa vaati kasvattajilta jatkuvaa itsereflektiota eli kykyä arvioida ja kehittää omaa ammatillista toimintaansa. Reflektiivinen työote auttoi kasvattajia tarkastelemaan, miten heidän valintansa, vuorovaikutustapansa ja pedagogiset ratkaisunsa vaikuttivat lasten leikkikokemuksiin ja osallisuuden mahdollisuuksiin.