Isäntämaatuen järjestämisen oikeudelliset perusteet osana Pohjois-Atlantin liittoa : Tarkastelussa joukkojen maahantulon ja turvallisuuden järjestelyt rauhan aikana Puolustusvoimien näkökulmasta

Abstract

Kotimaisessa puolustuspolitiikassa tapahtui vuonna 2023 merkittävä muutos Suomen liityttyä Naton täysimääräiseksi jäseneksi. Sotilaallisella liittoutumisella on ollut vaikutus myös Puolustusvoimien harjoitustoiminnan toteutukseen, kansainvälisen toiminnan muuttuessa entistä arkipäiväisemmäksi. Harjoitustoiminta edellyttääkin aiempaa useammin isäntämaatuen järjestämistä Suomessa toimiville ulkomaisille joukoille. Tuella mahdollistetaan vierailevien joukkojen toiminta niiden toimiessa kotimaansa ulkopuolella. Tukijärjestelyissä tulee huomioida sotilaallisen liittoutumisen mukanaan tuomat uudet kansainväliset velvoitteet ja näitä koskeva kansallinen lainsäädäntö.

Tutkimuksen tavoitteena on isäntämaatukea ja sen järjestelyjä ohjaavien oikeudellisten perusteiden selvittäminen ja systematisointi. Tarkastelunäkökulma on Puolustusvoimien toimivaltuuksissa rauhan ajan harjoitustoiminnassa Puolustusvoimien toimiessa lainsäätäjänkin mukaan isäntämaatuesta vastaavana viranomaisena. Isäntämaatuen eri osa-alueista valittiin tutkimukseen erillisiksi tarkastelukohteiksi joukkojen maahantulon ja turvallisuuden järjestelyt.

Tutkimus toteutetaan sotilasjuridiikan ja julkisoikeuden sisältöalueille kaksoisgraduna. Kyse on yleisesti julkisoikeuden piiriin asemoituvasta tutkimuksesta, jolla on myös sotatieteellinen käyttötarkoitus. Oikeudellisen tarkastelun lähtökohtana on kansainvälinen valistunut oikeuspositivismi metodin perustuessa lainopin menetelmiin. Tutkimuksen keskeisimmät oikeuslähteet liittyvät aihetta koskeviin kansainvälisen tapaoikeuden periaatteisiin, joukkojen oikeudellisen aseman määrittävään Nato SOFA -sopimukseen ja näitä koskevaan kansalliseen lainsäädäntöön. Lisäksi perehdytään isäntämaatukea koskeviin oikeudellisiin järjestelyihin ja erityisesti julkisoikeudellisesta näkökulmasta ”Nato-velvoitteiden” valtiosääntöisyyteen ja täysivaltaisuuden toteutumiseen. Tarkastelua täydennetään tutustumalla lisäksi Yhdysvaltojen kanssa laadittuun puolustusyhteistyösopimukseen (DCA) isäntämaatuen piirissä vaikuttavien oikeusperusteiden kokonaisvaltaisemmaksi selvittämiseksi.

Isäntämaatuen toteutuksesta sovitaan tyypillisesti oikeudellisesti sitomattomilla järjestelyasiakirjoilla, jollainen tulee lähtökohtaisesti olla sovellettavissa jokaista harjoitusta varten. Varsinaiset oikeudellisesti sitovat määräykset löytyvät kuitenkin valtiosopimuksista, joihin harjoitusten oikeudellisissa asiakirjoissa viitataan, sekä kansallisesta lainsäädännöstä. Tähän perustuen esimerkiksi joukkojen maahantulo on kaikissa tilanteissa aluevalvontalain mukaisesti luvanvaraista maahantulon edellytysten määräytyessä osin Nato SOFAn mukaisesti. Turvallisuusjärjestelyiden osalta on huomioitava vain suomalaisen virkamiehen tai sotilaan lakisääteinen oikeus joukkojen suojaamiseen ulkoisilta uhkilta, kun taas ulkomaisella sotilaalla on lähtökohtaisesti vain hätävarjeluoikeuteen perustuva itsepuolustusoikeus. Koska isäntämaatuen järjestelyistä sopiminen tapahtuu pääasiassa oikeudellisesti sitomattomilla instrumenteilla, on viranomaisessa tunnettava velvoittavan sääntelyn sisältöä riittävässä määrin.