Gender (in)equalities in Knowledge Intensive Entrepreneurship : Experiences of Women Entrepreneurs in Finland and Turkey

Abstract

<b>Sukupuolten tasa-arvo ja eriarvoisuus osaamisintensiivisessä yrittäjyydessä: Naisyrittäjien kokemuksia Suomessa ja Turkissa. </b>

Osaamisintensiivisellä yrittäjyydellä (<i>knowledge intensive entrepreneurship: KIE</i>) viitataan yrityksiin, joiden toiminta perustuu aineettomaan omaisuuteen, innovaatioihin ja korkeaa lisäarvoa tuottavaan tietoon innovaatiojärjestelmissä ja osaamistaloudessa (Brinkley 2006; Kabir 2019; Malerba 2010; Malerba ja McKelvey 2016). Osaamisintensiivinen yrittäjyys on pysynyt miesvaltaisena, ja naiset ovat merkittävästi aliedustettuina alan yrityksissä Euroopassa ja maailmanlaajuisesti (Amoroso ja Link 2018; Walby 2011), myös maissa joissa sukupuolten tasa-arvo on suhteellisesti hyvällä tasolla, kuten Suomessa (Saarela ym. 2024). Tämä naisten vähäisyys typistää innovaatioiden kehittämisen ja taloudellisen kasvun kannalta ratkaisevaa ideoiden monimuotoisuutta. Silti osaamisintensiivisen yrittäjyyden sukupuolittuneista piirteistä eri maissa on vain vähän tutkimusta (poikkeuksena Amoroso ja Link 2018).

Tutkimukseni kohdistuu tähän vähän tutkittuun aiheeseen. Analysoin, kuinka sukupuoli suuntaa naisten yrittäjyyden käynnistämistä ja kuinka naiset suhtautuvat kohdatessaan sukupuolten välistä eriarvoisuutta osaamisintensiivisen yrittäjyyden alalla Suomessa ja Turkissa. Tutkin, kuinka sukupuolittuneet käytännöt näkyvät turkkilaisten ja suomalaisten naisten yrittäjyydessä. Tavoitteena on tunnistaa turkkilaisten ja suomalaisten naisyrittäjien kokemusten samanlaisuuksia ja erilaisuuksia.

Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Millä tavoin turkkilaisten ja suomalaisten naisten kokemukset osaamisintensiivisestä yrittäjyydestä ovat sukupuolittuneita? 2) Millä tavoin naisyrittäjät Suomessa ja Turkissa käsittelevät sukupuolten välistä eriarvoisuutta osaamisintensiivisessä yrittäjyydessä? Tutkin, miten yhteiskunnalliset ja kulttuuriset normit, odotukset ja työpaikan käytännöt näkyvät naisyrittäjien sukupuolittuneissa kokemuksissa. Tarkastelen myös, miten nämä normit, odotukset ja käytännöt ovat yhteydessä heidän pääsyynsä yritysverkostoihin ja taloudellisiin resursseihin ja miten he kohtaavat yrittäjyyden sukupuoleen liittyviä esteitä. Lisäksi tarkastelen tapoja, joita naiset yrittäjinä käyttävät selviytyäkseen sukupuolen mukaisista eriarvoisuuksista ja joilla he torjuvat niitä.

Tutkimukseni perustuu sukupuolen tekemisen (Gherardi 1994; Korvajärvi 2021; Martin 2003; West ja Zimmerman 1987) ja sukupuolen purkamisen (Butler 2004; Deutsch 2007) teoreettisiin lähestymistapoihin sekä postfeministiseen ajatteluun (Gill 2007; Kelan 2009; Lewis 2014).

Vuosina 2019 - 2020 tein 29 puolistrukturoitua haastattelua osaamisintensiivisillä aloilla toimivien naisyrittäjien kanssa. Heistä 13 oli Suomesta ja 16 Turkista. Suomalaisia osanottajia haastateltiin englanniksi ja turkkilaisia turkiksi. Tutkimukseeni osallistujat tulivat erilaisista osaamisintensiivisen alan yrityksistä, jotka toimivat ohjelmistokehityksen, tutkimus- ja kehityshankkeiden konsultoinnin, terveydenhuollon ja tuotekehityksen markkinoinnin aloilla. Haastatteluaineisto analysoitiin käyttämällä temaattista analyysia, jossa yhdistettiin induktiivista ja deduktiivista lähestymistapaa.

Sekä Turkki että Suomi ovat edistäneet naisten mahdollisuuksia koulutukseen, myös luonnontieteiden ja tekniikan aloilla, mikä luo vankan perustan naisten yrittäjäuralle osaamisintensiivisillä aloilla. Suomen koulutus ja hyvinvointijärjestelmät ovat edistäneet laajasti naisten mahdollisuuksia näillä aloilla. Turkissa taas on sosioekonomisia eroja, jotka vaikuttavat laadukkaan koulutuksen ja ammatillisten mahdollisuuksien saatavuuteen.

Tutkimushavaintoni osoittavat, että molempien maiden naisyrittäjiä ohjaavat samankaltaiset motiivit. Niitä ovat kokemukset sukupuolten eriarvoisuudesta aiemmilla työpaikoilla sekä halu työskennellä itsenäisesti ja joustavasti.

Kokemukset työn ja perheen yhteensovittamisen mahdollisuuksista ovat puolestaan erilaisia. Suomalaiset naiset hyötyvät vakaista julkisista lastenhoitojärjestelmistä, kun taas turkkilaiset naiset toimivat syvään juurtuneiden sukupuolinormien ja riittämättömän lastenhoidon tuen varassa. Sukupuolten välinen eriarvoisuus jatkuu molemmissa maissa, ja naisyrittäjien on usein todistettava pätevyytensä ja asiantuntemuksensa. Suomalaiset haastateltavat korostivat henkilökohtaisia valintoja ja kunnioittivat omia ja toistensa päätöksiä. Turkkilaiset haastateltavat taas arvioivat kriittisesti alansa naisyrittäjien aloitteellisuuden puutetta. Lisäksi molemmissa maissa naisyrittäjät käyttivät hyödykseen naisellisina pidettyjä ominaisuuksia, kuten kykyä toimia empaattisesti ja tehdä yhtä aikaa monia tehtäviä.

Verkostoituminen ja resurssien hankkiminen tuottivat molemmissa maissa vaikeuksia naisyrittäjille, ja miesten hallitsemien verkostojen ulkopuolelle jääminen oli yleinen ongelma. Suomalaiset naiset pitivät tukea antavia naisverkostoja arvokkaina, kun taas turkkilaiset naiset tekivät usein yhteistyötä miespuolisten kumppaneiden kanssa liiketoimintansa vahvistamiseksi.

Tutkimus osoittaa, että sekä suomalaiset että turkkilaiset naisyrittäjät käyttivät postfeministisen ajattelun mukaisia individualistisia strategioita, joissa vähätellään sukupuolten välistä eriarvoisuutta ja korostetaan yksilöllisiä piirteitä. Suomalaiset haastateltavat väittivät usein, että sukupuolten välinen tasa-arvo on suurelta osin saavutettu heidän yhteiskunnassaan, vaikka heidän on edelleen käsiteltävä jatkuvaa sukupuolten välistä eriarvoisuutta.

Turkkilaiset haastateltavat taas tunnistivat rakenteelliset ongelmat, mutta he painottivat henkilökohtaisia vahvuuksiaan sukupuolten välisten eriarvoisuuksien käsittelyssä. Nämä erot korostavat, että naisten yrittäjyyspolkuihin vaikuttavat erilaiset kulttuurit. Samoin ne korostavat tarvetta jatkaa ponnisteluja sukupuolten välisen eriarvoisuuden poistamiseksi molemmissa maissa.

Päätän väitöskirjani esittämällä tutkimustulosteni pohjalta suosituksia sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi osaamisintensiivisessä yrittäjyydessä Suomessa ja Turkissa. Suosituksiin sisältyy naisyrittäjyyden tukeminen, naisten johtamien yritysten osuuden lisääminen ja naisyrittäjien verkostoitumismahdollisuuksien edistäminen. Lisäksi suosituksiin kuuluu sukupuolen mukaan eritellyn tiedon kerääminen naisyrittäjyydestä ja tiedon vuosittainen päivittäminen kansallisesti. Lisäksi suosittelen, että naisille osoitetaan nykyistä enemmän tukea työn ja perheen tasapainon saavuttamiseksi, erityisesti Turkissa.

Knowledge-intensive entrepreneurship (KIE) refers to businesses that rely on intellectual assets, innovation, and high-value knowledge-based activities within innovation systems and the knowledge economy (Brinkley 2006; Kabir 2019; Malerba 2010; Malerba and McKelvey 2016). However, KIE remains largely male-dominated, with women being significantly underrepresented in Europe and globally (Amoroso and Link 2018; Walby 2011), even in countries with high levels of gender equality, such as Finland (Saarela et al. 2024). This lack of representation limits the diversity of ideas and skills that are crucial for driving innovation and economic growth. However, there is little research on the gendered aspects of KIE across different countries (e.g. Amoroso and Link 2018).

My research addresses this research gap and analyses how gender influences women’s entrepreneurial initiatives and how they manage gender inequalities in KIE in Finland and Turkey. It explores how gendered practices affect the entrepreneurial careers of Turkish and Finnish women, identifying the similarities and differences between their experiences.

My research focuses on two questions: 1) In what ways are the experiences of Turkish and Finnish women in knowledge-intensive entrepreneurship gendered? 2) In what ways do women entrepreneurs manage gender inequalities in knowledge-intensive entrepreneurship in Turkey and Finland? I examine how societal and, cultural norms, expectations and workplace practices influence the gendered experiences of women entrepreneurs. Moreover, I explore how these dimensions affect their access to business networks and economic resources, and how they manage the gendered barriers of entrepreneurship in KIE. I further explore the ways women employ, to deal with gender inequalities throughout their entrepreneurial career.

My research focuses on theoretical approaches to doing gender (Gherardi 1994; Korvajärvi 2021; Martin 2003; West and Zimmerman 1987) and undoing gender (Butler 2004; Deutsch 2007) as well as postfeminist thinking (Gill 2007; Kelan 2009; Lewis 2014).

In 2019 and 2020, I conducted 29 semi-structured interviews with women entrepreneurs in in KIE – 13 from Finland and 16 from Turkey. The interviews with Finnish participants were conducted in English whereas the interviews with Turkish participants were conducted in Turkish. The participants represented a variety of KIE sectors, including software development, consultancy on research and development projects, the health sector, and marketing for product development. The interview data were analysed using thematic analysis, combining both inductive and deductive approaches.

Both Turkey and Finland have made progress in women’s education, particularly in science, technology, engineering and mathematics (STEM) fields, creating opportunities for women’s entrepreneurial careers in KIE. However, while Finland’s educational and welfare systems have fostered an inclusive environment for women in KIE, Turkey faces socioeconomic disparities that affect access to quality education and professional opportunities. My findings show that women entrepreneurs in both countries are driven by shared motivations, such as gender inequality in previous workplaces and a desire for independence and flexibility.

However, the way in which they manage work–family life balance differs Finnish women benefit from strong public childcare systems, while Turkish women manage deeply rooted gender norms and inadequate childcare support. Gender inequalities persist in both contexts, with women entrepreneurs frequently having to prove their competence and expertise. In this study, the Finnish participants tended to emphasise personal choice and respect for their own decisions, as well as those of their peers, while the Turkish participants were more critical of what they considered a lack of initiative among their peers. Additionally, both groups utilised feminine characteristics such as empathy and multitasking to their advantage. Networking and securing resources present difficulties for women entrepreneurs in both countries, with exclusion from male-dominated networks being a common issue. Finnish women also find value in supportive, female-centric networks, while Turkish women often collaborate with male partners to strengthen their businesses.

The findings reveal that both Finnish and Turkish women entrepreneurs employ personal approaches aligned with postfeminist thinking, downplaying gender inequalities and emphasising individual traits. The Finnish participants often claimed that gender equality is largely achieved within their society, despite still having to deal with ongoing gender inequalities. The Turkish participants acknowledged structural issues but focused on personal strength to manage gender inequalities. These differences highlight the varying cultural influences on their entrepreneurial careers, emphasising the need for continued efforts to address gender inequalities in both contexts.

I conclude the thesis by offering recommendations based on the findings, to advance gender equality in KIE in Finland and Turkey. These recommendations include supporting women’s entrepreneurship, increasing the share of women-led companies, fostering networking opportunities for women entrepreneurs, and collecting gender-specific data with annual updates on women entrepreneurs, including their access to funding, government support programmes, and networking opportunities at the national level. In addition, I recommend providing more support for women to achieve an adequate work-family life balance, especially in Turkey.