”Ihmiset eivät ymmärrä mitä oikeasti tapahtuu” : Toimintatutkimus globaalikriisien opetuksesta rauhankasvatuksen ja mediakasvatuksen kriittisistä näkökulmista

Abstract

Tässä tutkimuksessa tutkin 9.-luokkalaisten näkemyksiä globaalikriisien opetuksesta, voimaannuttamalla heidät osallistavan toimintatutkimuksen keinoin suunnittelemaan 6.-luokkalaisille niitä koskevaa opetusmateriaalia. Tutkin, miten rauhankasvatuksen ja mediakasvatuksen kompetenssit näkyivät nuorten näkemyksissä ja tarkastelin epistemologisesti empaattisen ymmärtäminen näkymistä nuorten tuottamassa opetusmateriaalissa. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää paremmin nuorten kokemusmaailmaa kriiseistä, osoittaa rauhankasvatuksen ja mediakasvatuksen yhtenevät periaatteet ilmiöön liittyen, sekä voimaannuttaa oppilaita kriittisesti tietoisiksi ja yhteiskunnallisesti osallistuviksi toimijoiksi muutoksen puolesta.

Teoreettisena viitekehyksenä käytin kriittisen rauhankasvatuksen ja mediakasvatuksen teorioita. Nämä pohjaavat tarpeeseen tehdä ihmisiä tietoiseksi suoran ja epäsuoran väkivallan muodoista, sekä rakenteista, jotka ylläpitävät etuoikeutettujen valtaa. Teorioiden pohjalta muodostin analyysikehikon kriittisen medioituneen rauhankasvatuksen kompetensseista, jonka avulla analysoin aineistoa. Epistemologiseen tarkasteluun käytin dialogis-hermeneuttista empaattisen ymmärtämisen mallia. Tuotin tutkimuksen aineiston yhdessä 9.-luokkalaisten kanssa toteuttamalla tamperelaisessa yläkoulussa intervention, missä oppilaat tuottivat ryhmätöinä ajatuskartat kriiseistä, sekä PowerPoint-esitykset niiden opettamisesta 6.-luokkalaisille.

Nuorten näkemyksissä globaalikriisien opetuksesta ilmeni kriittisiä taitoja, sosiaalisen toiminnan taitoja, sekä luovan viestinnän taitoja. Näistä eniten korostuivat kriittiset taidot ja nuoret tunnistivat uskonnollisia, poliittisia ja historiallisia syitä kriisien taustalla. Aseellisissa konflikteissa nuoret eivät kuitenkaan tunnistaneet juurikaan epäsuoraa väkivaltaa. Keskeistä oli lisäksi, etteivät nuoret kokeneet kriisejä lähtökohtaisesti median kautta. Tulokset korostivat myös, että nuoret näkivät dialogin ja tunteet merkityksellisiksi osana kriisejä ja niihin vaikuttamista. Empaattinen ymmärtäminen näkyi tuloksissa nuorten kokemusperustaisen ymmärryksen prosessina. Tutkimus tuotti tietoa nuorten kokemusmaailmasta, heidän kuvittelemastaan 6.-luokkalaisten kokemusmaailmasta ja ennen kaikkea tästä prosessista.

Tutkimuksen tulokset korostavat tarvetta tuoda marginalisoitujen näkökulmaa esille tulevaisuuden kasvatuksessa. Lisäksi globaalikriisien opetuksessa tulee keskittyä median mahdollisuuksiin ja kriittiseen tarkasteluun. Lopulta tutkimus osoitti, miten tämänkaltaisella otteella voidaan vapauttaa nuoria toimimaan muutoksen puolesta ja mitä tietoa siitä voidaan saada.

In this research I studied how 9th grade students see teaching global crises by using methods of participatory action research. By these methods I empowered the students to design teaching material for 6th graders. I explored how the competencies of peace and media education appear in the youths’ views and examined epistemologically how empathic understanding appears in the teaching material created by the youths. The goals of this study were to better understand the experiential world of youths regarding the crises, to demonstrate the commonalities of peace and media educations’ principles regarding this phenomenon and to empower students as critically conscious and socially participatory agents for transformation.

As theoretical framework for this study, I used the critical theories of peace and media education. These are based on the principle of making people conscious of direct and indirect modes of violence and the structures of society, which maintain the power the privileged. By utilising these theories, I created an analytical tool of competencies of critical mediated peace education which I used to analyse the material. For epistemological examination I used the dialogical-hermeneutical conceptualization of empathic understanding. The material of this research was created by me and the 9th graders. With them I executed an intervention at an upper comprehensive school in Tampere, in which the students produced as group works mind maps about the crises and PowerPoint presentations about teaching them to 6th graders.

In the views of the youths regarding teaching global crises, I identified competencies of critical skills, social action and creative communication. Of these, the critical skills were highlighted the most as the youths recognised religious, political and historical roots behind the crises. However, regarding armed conflicts, they didn’t particularly identify modes of indirect violence. An important observation was also that the youths didn’t primarily experience the crises via media. The results also emphasized that the youths saw the importance of dialogue and emotions as part of the crises and the ways to influence them. Empathic understanding appeared in the results as a process of understanding based on the experiences of the youths. The study produced information about the experiential world of the youths, their imagination of the experiential world of 6th graders and most of all the process of this.

The results of this study emphasize the need to raise awareness about the points of view of the marginalised in future education. Additionally, teaching global crises in the future should include the possibilities and critical inspection of media. Finally, the study demonstrated how with this approach the youths can be liberated to act for social change and what kind of information can be gained via using it.