Traumainformoidun työotteen merkitys suhteisiin perustuvalle sosiaalityölle

Abstract

Traumatisoitumiseen ja mielenterveyteen liittyvät kysymykset ovat sosiaalityön kannalta yhä ajankohtaisempia viime vuosien globaalien tapahtumien ja paikallisten hyvinvoinnin heikkenevien trendien myötä. Laadullisena review- kirjallisuuskatsauksena toteutettu tutkimukseni tarkoitus oli selvittää traumainformoidun työotteen merkitystä sosiaalityöntekijän ja asiakkaan väliselle suhteelle perustuvalle sosiaalityölle. Halu tutkia aihetta ja sen parissa tehtyä tutkimusta kietoutuu näihin ajankohtaisiin yksilön hyvinvointia koskeviin kysymyksiin ja tarpeisiin sekä sosiaalityön mahdollisuuksiin vastata näihin asiakastyön keinoin osana palvelujärjestelmää. Kysymyksenasetteluun sisältyi vahva kiinnostus asiakkaan kokemien merkitysten näkökulmaan, minkä lisäksi kiinnitin huomiota myös sosiaalityöntekijän ja palvelujärjestelmän tasoihin työotteen merkityksiä tarkasteltaessa.

Valitsemani aineisto kattoi kymmenen kansainvälistä, vertaisarvioitua artikkelia. Tutkimusaiheeni vahvan teoreettisen pohjan vuoksi lähestyin tutkimusaineistoa teoriaohjaavasti teemoittelua hyödyntäen. Teemoittelun avulla muodostin aineistostani kaksi pääteema ja kumpaankin pääteemaan liittyvät kaksi alateemaa tiivistäen tutkimuskysymykseni kannalta oleellisen tiedon. Ensimmäinen pääteema käsitteli traumainformoidun työotteen merkitystä sosiaalityöntekijän ja asiakkaan väliselle kohtaamiselle. Tämä teema jakautui edelleen tuloksiin, jotka käsittelivät suhteen turvallisuutta ja korjaavia kokemuksia sekä asiakkaan kokemuksen ainutkertaisuutta ja sosiaalityöntekijän lämmintä uteliaisuutta. Toisen pääteeman mukaisesti tarkastelin tutkimuksessani muutostyön keskiössä olevaa voimaantumista ja toivoa. Tähän liittyi yhtäältä traumainformoitu organisaatio traumainformoitujen ja suhteisiin perustuvien käytäntöjen mahdollistajana sekä toisaalta sosiaalityöntekijän ja asiakkaan yhteinen tiedonmuodostus ja asiakkaan voimaantumisen ja toivon kokemukset.

Tutkimukseni tuloksissa korostuivat traumainformoidun työotteen tuottaman tiedon ja osaamisen mahdollisuudet luoda turvallisia emotionaalisia ja fyysisiä tiloja sosiaalityön asiakkaille. Asiakkaan voimaantumisen ja toivon kannalta yhteistyö sosiaalityöntekijän ja asiakkaan sekä eri järjestelmien välillä kuvautui merkityksellisenä. Asiakkaan ja sosiaalityöntekijän yhteinen tiedonmuodostus ja asiakkaan tunteminen vuorovaikutuksen kautta näytti edistävän yhteisen työskentelyn voimaannuttavia piirteitä. Asiakkaan kokemusten ainutkertaisen luonteen ymmärtäminen puolestaan tuki asiakkaan äänen kuulemista ja omaa elämää koskevien valintojen tekemistä. Niin ikään sosiaalityöntekijän ja asiakkaan välisen valtasuhde-eron tunnistaminen ja sosiaalityöntekijän autoritaarisuuden välttäminen painottui samalla, kun asiakkaan roolia oman elämänsä asiantuntijana kunnioitettiin traumainformoidun työotteen myötä. Sosiaalityöntekijän kokemat tunteet näyttäytyivät merkityksellisinä tekijöinä ammatillisen roolin toteuttamisen sekä työssä jaksamisen ja pysyvyyden kannalta. Organisaatioiden traumainformoitu kehittäminen näytti tukevan sosiaalityöntekijöiden työssä jaksamista sekä mahdollisuuksia tukea asiakasta ja ylläpitää toimivaa dialogia. Tutkimuksen tuloksissa totean, että traumainformoitu osaaminen ja osaamisen sisällyttäminen suhteisiin perustuviin kohtaamisiin ja sosiaalityön organisaatioiden toimintaan voi edistää asiakkaan oikeuksien toteutumista ja luoda eettisesti kestäviä toimintakulttuureja paitsi sosiaalityön asiakkaille, myös työntekijöille.