Lähijohtajan merkitys sijaispätevien sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnissa

Abstract

Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät lähijohtajan toiminnassa vaikuttavat sijaispätevien sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin. Sosiaalityöntekijöiden pätevyysvaatimuksiin liittyvä keskustelu on ollut huomattavasti esillä vuonna 2024 ammattihenkilölain uudistuksen valmistelun myötä. Lisäksi työhyvinvointia on tutkittu enenevissä määrin viime vuosikymmeninä. Sosiaalityöntekijöiden sitoutumattomuus alalle, sosiaalialan johtamisen haasteet ja sosiaalityöntekijäpula ovat olleet pitkään alan haasteena. Sijaispätevien sosiaalityöntekijöiden kokemuksia lähijohtajan merkityksestä työhyvinvointiin ei ole juurikaan käsitelty aikaisemmassa tutkimuskirjallisuudessa. Tämän vuoksi tarvitaan lisää tietoa sijaispätevien sosiaalityöntekijöiden kokemuksista siitä, mitkä tekijät lähijohtajan toiminnassa tukevat ja heikentävät työhyvinvointia.

Tutkielmani teoreettinen viitekehys rakentuu sosiaalialan johtamisesta sekä työhyvinvoinnista. Lisäksi käsittelen tutkielmassa sosiaalityöntekijän sijaispätevyyteen sekä sosiaalityön opiskelijoihin liittyvää kirjallisuutta. Tutkielmani aineisto kerättiin haastattelemalla kahdeksaa sijaispätevää sosiaalityöntekijää vuoden 2024 loppupuolella. Haastattelut olivat yksilöhaastatteluita ja menetelmänä käytettiin puolistrukturoitua haastattelua. Sijaispätevillä sosiaalityöntekijöillä oli työkokemusta kolmesta kuukaudesta yhteen vuoteen. Haastattelujen jälkeen aineisto litteroitiin ja anonymisoitiin. Tutkielman analyysina käytin aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Analyysin tuloksena syntyi neljä johtajuuden ja työhyvinvoinnin yhteyksien yläluokkaa, joita olivat perehdytyksen ja johtajuuden merkitys itsevarmuuteen, lähijohtajan ominaisuudet ja toiminta, työhyvinvoinnin johtaminen arjessa sekä lähijohtajan tuki kuormitustekijöissä. Tulokset osoittavat, että sijaispätevät sosiaalityöntekijät kaipaavat hyvää perehdytystä ammatillisesti ja eettisesti haastavaan työhön. Lisäksi sijaispätevät sosiaalityöntekijät kaipaavat lähijohtajalta oman itsevarmuuden tukemista. Lähijohtajan helposti lähestyttävyys, johdonmukaisuus ja tavoitettavuus koettiin lähijohtajan tärkeinä ominaisuuksina, joilla on merkitystä työhyvinvointiin. Lisäksi lähijohtajan tukea kaivattiin erityisesti erilaisiin kuormitustekijöihin liittyen, kuten eettisiin ristiriitoihin ja rakenteellisiin kuormitustekijöihin.

Tutkielmani aihe on yhteiskunnallisesti ajankohtainen sosiaalityöntekijöiden ammattipätevyyteen liittyvän keskustelun vuoksi sekä sosiaalityön haasteiden, kuten sosiaalityöntekijöiden pulan ja työntekijöiden vaihtuvuuden näkökulmasta. Tutkielmani tuloksia voi hyödyntää sijaispätevyyteen ja perehdytykseen liittyvässä kehittämistyössä. Lisäksi tutkimuksesta on hyötyä sosiaalityöntekijöiden alalle sitoutumiseen liittyvissä kysymyksissä.

My master’s thesis aim is to identify which factors in the actions of frontline leaders affect the occupational well-being of provisionally qualified social workers. The discussion surrounding the substitute qualification of social workers has been significantly highlighted in 2024 with the preparation of the professional qualifications act. Additionally, occupational well-being has been increasingly studied in recent decades. The lack of commitment among social workers, challenges in social work leadership, and the shortage of social workers have been longstanding challenges in the field. The experiences of provisionally qualified social workers regarding the significance of frontline leadership in occupational well-being have not been extensively studied in previous literature. Therefore, we need more information on the experiences of provisionally qualified social workers, specifically regarding the factors in frontline leadership that support or undermine occupational well-being.

The theoretical framework of my thesis is based on social work leadership and occupational well-being. In addition, the thesis discusses literature related to social workers’ substitute qualifications and social workers students. The data for my thesis was collected by interviewing eight provisionally qualified social workers at the end of 2024. The interviews were individual, and the used method was a semi-structured interview. The provisionally qualified social workers had work experience ranging from three months to one year. After the interviews, the data were transcribed and anonymized. The method of analysis used in the thesis was inductive content analysis.

The analysis resulted in four overarching categories of the relationship between leadership and work well-being, which were the significance of orientation and leadership for self-confidence, the characteristics and actions of the frontline manager, leadership of work well-being in everyday practice, and the support of the frontline manager in workload factors. The results show that provisionally qualified social workers crave good orientation for work that is professionally and ethically challenging. Additionally, provisionally qualified social workers sought support from frontline leaders to strengthen their self-confidence. The accessibility, consistency, and availability of frontline leaders were perceived as important qualities that influence occupational well-being. Furthermore, support from frontline leaders was particularly needed in relation to various stress factors, such as ethical dilemmas and structural stressors.

The topic of my thesis is socially relevant due to the ongoing discussion surrounding the professional qualifications of social workers in Finland and the challenges faced in the field, such as the shortage of social workers and high employee turnover. The results of my thesis can be utilized in development work related to provisional qualifications and orientation processes. Furthermore, this research is beneficial in discussions on how to promote the commitment of new social workers to the profession.