Nestepapalasien skannausasetusten optimointi

Abstract

Nestepapalasi on nykyaikaisen nestepohjaisen sytologian tuote, joka on korvannut konventionaalisen papalasin diagnostiikkamenetelmänä ympäri maailman. Nestepapalasin etu verrattuna konventionaaliseen papalasiin on solujen tasainen jakautuminen standardisoidulle alueelle ja solujen muodostamien kasojen vähäinen määrä. Solukasat ovat myös matalampia kuin konventionaalisessa papalasissa. Digitaalisessa patologiassa näytelasit skannataan tarkoitukseen suunnitellulla näytelasiskannerilla. Skannatusta näytelasista muodostetaan digitaalinen lasi, jota voidaan tarkastella tietokoneen näytöltä kuten tavallista näytelasia mikroskoopilla. Histologisten näytteiden näytelaseja on digitoitu menestyksekkäästi jo pitkään. Sytologisten näytteiden näytelaseja, kuten nestepapalaseja, ei kuitenkaan olla pystytty hyödyntämään digitaalisessa patologiassa kuin opetus- ja laadunvalvontakäytössä. Nestepapalasien skannaaminen on haasteellista johtuen solujen sijoittumisesta lasille pieniin kasoihin. Tästä johtuen kaikki solut eivät ole fokuksessa, jos näytelasi skannataan yhdellä skannaustasolla, kuten toimitaan histologisten näytelasien kanssa. Nestepapalasi on siis skannattava käyttämällä useampaa skannaustasoa, jotta eri korkeudella olevat solut voidaan saada fokukseen. Tämän tutkimuksen tavoite on löytää sellaiset nestepapalasien skannausasetukset, joiden avulla nestepapalasit ja muut nestepohjaisen sytologian menetelmillä tuotetut lasit on mahdollista skannata kustannustehokkaasti ja laadukkaalla kuvanlaadulla kliinistä diagnostiikkaa ajatellen. Tutkimuksessa optimoitiin ensin skannerin kondensorin numeerisen apertuurin ja kameran gammakorjauksen arvot. Lisäksi tutkittiin ohjelmallisen terävöityksen vaikutusta digitaalisten lasien kuvanlaatuun. Lopulta tutkimuksessa etsittiin riittävää skannaustasojen määrää ja skannaustasojen etäisyyttä toisistaan, ja vertailtiin eri skannausasetusten vaikutusta skannausaikaan ja digitaalisen lasin tiedostokokoon. Optimoituja skannausasetuksia testattiin vertaamalla esitarkastajien digitaalisista laseista antamia diagnooseja alkuperäisiin patologin mikroskoopin avulla antamiin diagnooseihin. Tulokset osoittavat, että digitaalisten nestepapalasien riittävän laadukas kuvanlaatu saadaan aikaan skannaamalla lasit kolmella skannaustasolla ja 2,5 µm skannaustasojen välisellä etäisyydellä. Näillä asetuksilla skannaukseen kuluva aika ja digitaalisen lasin tiedostokoko ovat rutiinidiagnostiikkaa ajatellen riittävän pieniä. Optimoiduilla skannausasetuksilla suoritettu diagnostiikkatestaus ei antanut riittävää yhdenmukaisuutta alkuperäisiin diagnooseihin verrattuna. Lisätutkimukset ovat välttämättömiä ennen suositeltujen skannausasasetuksien käyttöönottoa primääridiagnostiikkaan.